Elämä olisi niin paljon helpompaa, jos ei olisi niin tarkka kaikesta. Ei tarvitsisi aina purkaa ja aloittaa uudelleen. Purkaa ja aloittaa uudelleen toista tai kolmatta kertaa... Eikä tarvitsisi potea huonoa omaatuntoa, jos oma teksti tuntuu pakotetulta puupökkelöltä eikä kauniin soljuvalta ja luonnolliselta. Sitä pökkelöä voi kirjoittaa vaikka graduun, jos sitä on ihan pakko suoltaa. Jos ei olisi niin tarkka, ei häiritsisi sekään, että edellisen alun tuloksena olikin sekametelisoppa. Eikä mikään hallittu sellainen. Siitä tuli vain tunne, että se ei ollutkaan se, mitä itse halusin. Se ei ollutkaan enää minua itseäni varten. Josko tästä nyt tulisi minun näköiseni juttu, hallittu kaaos...
Mitä se kaaos pitää sisällään? Siitä en lupaa mitään, ettei mene metsään tämäkin yritys.
Uuteen alkuunhan sopii uusi sisustuselementti. Joululahjapaketista löytyi kaksi sientä. Kortti lupasi riemua sienistä, vähän mietitytti mitä hurjaa anoppi oli keksinyt... Se olikin valoa sienistä. Jouluaaton hämyisessä valossa ne näyttivät niin glitterisiltä, että ehdin jo säikähtää. Olen kai liian jalat maassa -tyyppi, kun ei nuo glitterijutut oikein iske :) Mutta onneksi (onneksi ja onneksi...) koitti arki ja totuus paljastui, ne ovat kerrassaan suloiset. Juuri sopivasti kimallusta ja valoa meidän ei-niin-kimaltelevaan kämppään. Tykkään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti