Tauko paikallaan

Oho, viikon salitauko sai ihmeitä aikaan. Oon ihan kuin uusi ihminen :D Eilen aamulla katsoin ekan kerran kelloa neljän aikaan, vielä pari tuntia kellon soittoon ja salille lähtöön... Tänä aamuna tein turhan reissun, kun ovessa olikin lappu, että sali aukeaa vasta kymmeneltä. Näytti olevan siivouspäivä. Mutta kun oli niin kiva ilma ja olin kerran jo ulkovaatteissa, niin ei muuta kuin reppu kotiin ja lenkille. Puoli kahdeksalta aamulla! No, ei se kovin pitkä lenkki ollut. Mutta sai tosi hyvälle tuulelle. 

Vähän aikaa sitten jo pelkäsin, etten olekaan enää aamuihminen niin kuin olen aina ollut. Tämä ja eilinen aamu onneksi kertoivat muuta. Olenpas sitten kuitenkin. Hahaa, olen taas normaali, oma itseni! :) Pitäisköhän tehdä useammin tuollainen aikainen aamukävely? Tai aikainen ja aikainen, riippuu kai näkökulmasta. Kesäisin olen ollut jo kuuden aikaan täydessä vauhdissa pyörän kanssa. Matkalla töihin... Ja voin vakuuttaa, ettei se ollut aina niin hauskaa. Kun satoi kaatamalla ja sukat oli litimärät jo kotipihassa. Tai kun kesäkuun lopulla oli pakko laittaa pipo ja hanskat. Puhumattakaan siitä kun  oli vastatuuli ja satoi vaakasuoraan. Mutta silloin olikin pakko mennä. Tänä keväänä kalenteri on niin tyhjä, että voin huoletta tehdä aamulenkin silloin tällöin, jos siltä tuntuu. Ja kesällä se samainen kalenteri on yhtä G-projektia lukuun ottamatta ihan tyhjä, voi vaikka juosta kaikki aamut ;) Mikä parasta, ei ole pakko lähteä minnekään, jos vaikka on kylmä tai sataa vettä.

Mutta tuosta tauosta vielä. En tiedä pitäiskö olla huolissaan, mutta voisin kuvailla tämän hetkistä olotilaani sanoilla Duracell-pupu. Ainakin liikunnan suhteen. Tuntuu, että voisin olla koko ajan menossa. Ehkä se on tuo aurinko, joka viimein viitsii näyttäytyä Jyväskylässäkin. Tai sitten tauko oli enemmän kuin paikallaan. Pitää olla varovainen, ettei mene yli. Riittää meinaan tuo taukoilu nyt vähäks aikaa! Sitä paitsi mulla on tavoite. Kuukauden päästä mulla on viikon loma (jei!) ja silloin pitää olla.. hiihtokunnossa! Pääsiäisenä olen vihdoin samassa paikassa (kotikotona) suksieni kanssa. Tarkoitus oli olla siellä ja aloittaa hiihtokausi jo tällä viikolla, mutta tuli muutoksia suunnitelmiin. Pitää siis panostaa pääsiäiseen. Aion hiihtää ihan hulluna! Ja kun sanon noin, olen varmasti kipeä koko viikon... Mutta sitä odotellessa voi joka tapauksessa treenata ittensä hiihtokuntoon. Tai siis siihen kuntoon, että on pysyy isän peesissä :)

Viikonloppuherkkuja

 Saatiin J:n pikkusiskolta joululahjaksi etanapannu ja purkillinen etanoita. Pakkohan niitä oli kokeilla, vaikka olin omasta mielestäni jo syönyt vähintäänkin oman osuuteni verran kyseisiä otuksia. Yhden kutosluokan luokkaretkellä Ahvenanmaalla ja toisen, kun jotkut fiksut keksivät, että niitä on pakko tehdä koulussakin. No, joka tapauksessa meillä syötiin tänään etanoita.

Pakko myöntää, ei se nyt niin kamalaa ollut. Mutta ei niitä kyllä kovin montaa saa alas, alkaa maistuun etanalle. Viimeisen jätin suosiolla syömättä, saipahan J useamman...

Jälkiruoka oli enemmän kuin ansaittu (ja varsin tarpeellinen) noiden herkkujen jälkeen. Onneks on suklaa!

Wedget edistyy, vaikka kantapään teinkin periaatteella pura ja kokoa... Nuo puikot ja lanka on muuten tosi kaunis väriyhdistelmä. Elämän pieniä iloja :)

Hauska millaiseksi tuollainen tylsä putkilo muuttuu, kun sen laittaa jalkaan. Siitä tulee oikea sukka! Tarkoitus ei ollut tehdä näitä itselle, mutta kun ne on just eikä melkein. Surkeata :)

Lusmuilua

Kahden päivän tehokas tutustuminen ammattiopiston opon vauhdikkaaseen arkeen imi mehut ja gradutiedosto pysyi tänään suljettuna. Ei ollut tarkoitus, mutta kun kaikki muu olikin kivempaa. Ja pitihän minun jotenkin juhlia sitä, että ekaa kertaa pariin viikkoon en ollut aamulla ihan rättipoikkiväsynyt... Viikon tauko saleilusta ja muusta liikunnasta alkaa kai tehdä tehtävänsä. Pikku hiljaa kyllä jo polttelisi päästä kunnon lenkille ja herätä aikaisin aamulla salille. Mutta sali ainakin saa odottaa ensi viikkoon, sitten sen on pakko olla vielä hauskempaa!

Jotain olen kuitenkin saanut tänäänkin aikaiseksi, viime viikolla ostetut fabelit alkoivat muotoutua sukiksi. Mallina Cookie A:n Wedge, aikas jännät sukat tulossa. Ja hyvin pystyi neulomaan NCISää (normi ja Los Angeles) katellessa :) Ei hullumpi alku viikonlopulle. 

Yksi uusi silmukkamerkkikin pääsi käyttöön!

Sukkalankaa ja suklaakeksejä

Tykästyin viime viikonlopun kuvapostausideaan niin, että päätin tehdä tästä viikonlopusta samanlaisen.

Perjantaina lähdin ostamaan huivilankaa. Tulin kaupasta kahden sukkalankakerän kanssa. Ei hyvä. Mutta kun ne olivat tarjouksessa! Niiden varalle on jo suunnitelmakin. Ja se huivilanka saapuu vasta ensi viikolla...

Perjantaiaamuna iskenyttä 

maailman huonoin tyttöystävä-tunnetta kompensoin niin, 
että pistin tuulemaan iltapäivän gradusemman jälkeen. 

Tuloksena oli pari pellillistä tuoreita sämpylöitä...

.. ja suklaahippu-wienernougatcookieseja.

Sekä pyykkikorin tyhjennysoperaatio. 

Epämääräiset vaatepinot vain eivät houkutelleet kuvaamaan.
Oli jo niin pimeäkin ;)

Tämä päivä on mennyt levon piikkiin. Kurkkua kutittaa ja

kroppa on muutenkin aika sippi. Muumi-mukista juotu cappucino auttaa varmasti... 

Ystävänpäiväneilikat kukkivat vielä keittiön pöydällä.  

Vähän pelottaa miten käy, kun ne lakastuvat. On ehkä pakko tehdä retki Viherlandiaan ja hankkia uusi piristävä väriläikkä. 

Ystävänpäiväkolhuja

Eihän voi tehdä gradua, jos on kaksi sormea poissa pelistä? Vasen nimetön jäi aamulla aika mojovasti levypainon ja seinän väliin. Vähän se on arka, mutta kyllä sillä vielä pystyi sisällönanalyysia tekemään. Tai no, se on ehkä kaukana oikeaoppisesta sisällönanalyysistä... Mutta minun versio siitä! 

Iltapäivällä kaivoin toilettilaukkua. Kukaan kun ei ole jaksanu tyhjentää sitä jouluisen kotikotireissun jälkeen, kohtahan se olis pitäny kuitenkin taas pakata! Pääsiäisenä, just... No, siellä oli shaveri, jonka terän suojus ei ollutkaan ihan kunnolla paikalla. Auts. Nyt on sitten vasemman käden keskisormikin sairaslomalla :( Ehkä sille riittää yhden illan lepo, huomenna se on taas kirjoituskunnossa. Tai KIRJOITTELUkunnossa, minun gradutyöskentely on nimittäin vaihteeks (taas) enemmän sellaista vähän jotain paperille ja sitten hautumaan. Mutta jotain positiivista on kolhiintuneissa sormissakin, tämän haavan kans ei kyllä uskalla tiskata! Voi itku :D

Toivottavasti te muut olette selvinneet ystävänpäivästä ilman kolhuja, oli ne sitten pieniä tai vähän isompia! 

Jotain valmista

Vihdoin! Tai no, nämähän valmistuivat jo pari viikkoa sitten. Mutta nuo langanpäät, huhhei. Odottelin inspiraatiota ja kun se ei iskenyt, pakotin itseni neula kädessä sohvan nurkkaan maanantai-iltana. Eikä se lopulta niin kovin kamala urakka ollutkaan. Taidan kuitenkin pysyä vähän aikaa erossa raidoista. Samoin sukista, jotka neulotaan noin paksusta langasta. 2,25 puikoilla neulottujen jälkeen ne tuntuu tosi kömpelöiltä. Ja jos ne tunkee kenkiin, paistuu varpaat. Jopa tällaisella viluvarpaalla. Sitä paitsi 2,25 puikoilla neulominen on paljon jännempää, kun pitää keskittyä siihen, ettei napsauta puikkoja poikki. Ylpeänä voin kertoa, että kaikki kuusi puikkoa ovat ehjät, vaikka niillä on tikutettu (sananmukaisesti...) jo puolitoista sukkaparia :) 

Niin pientä, niin kaunista

Postiluukku kolahti tänään hieman kevyemmin kuin eilisen Hesarin kohdalla. Sieltä tupsahti kevyt kirje, jonka sisältö ihastutti minut täysin. Pari viikkoa sitten inno esitteli tekemiään silmukkamerkkejä. Kiitos aikaisen herätyksen, en ollut ihan terävimmilläni vastustamaan kiusausta. Tuli sitten laajennettua silmukkamerkkivalikoimaa ja pöllöt..

..saivat seurakseen sydämiä. Jotka ovat niin kauniita, etten tiedä, raskiiko niitä edes käyttää... Jos silmukkamerkeissä voi olla herkkyyttä, niin näissä on. Värissä ja kuviossa, joka oli paljon hennompi kuin kuvan perusteella osasin odottaa. Huippua tämä välineurheilu!

Viikonloppua...

Saisko jostain pari extrapäivää tähän viikonloppuun? Oli aika säpinä viikko eikä viikonloppunakaan ole tullut turhaan laiskoteltua. Pitihän viikonloppuvierasta käyttää shoppailemassa. Koska J:n oli pakko nähdä ensin UMK- finaali ja vielä Åstrandin ennätysjuoksu, tuli sitten valvottuakin. Ja koska minun sormet syyhyää jo langan kimppuun (ei tullut torstai-iltanakaan kaivettua sukan tekeleitä esiin, vakaasta aikomuksesta huolimatta), seuraavassa viikonloppu kuvina.

Britan torttu, myöhästynyt versio synttärikakusta. 
Mansikat, marenki ja kermavaahto, voiko olla mitään parempaa?

Taas osoitus meidän vanhempien huumorintajusta. Synttärilahjaksi pippuri- ja suolapuput.

Alkais jo nuo kanit riittään...

Ystävänpäiväneilikat. Kerrankin meillä on kukkia!

Koska äiti niin kovasti halusi :)

Opettajalaukku. Ja se on minun. Puoleen hintaan! 

Niin kuin olisin tarvinnut uuden laukun...

Langat Huldaan. Katsotaan, mitä tulee.

Vai tuleeko mitään.

Kahden seuraavan kuukauden ajan meille kolahtaa Hesari postiluukkuun.

Pitääkö nyt varata joka päivä tunti lehden lukemiseen?

Syventäviä

Viides kasvatustieteen syventävien lähijakso ohi. Vielä kaksi jäljellä. Ohjauksen lähijaksojakin on vielä kaksi, ja porukassa alkaa olla aistittavissa pientä turnausväsymystä. Ainakin meissä, jotka painitaan gradujen kanssa. Viime keväänä kaikki oli hauskaa ja hyvin, nyt joku keksii vähän väliä jonkin epäkohdan. Yleensä aurinkoiset ja iloiset persoonatkin tuiskahtelevat, kun päälle painaa tukikuukausien loppu, gradun viimeistely ja esseet. Ja minä tunnen itseni kovin laiskaksi ja saamattomaksi, kun ajattelin ajoittaa valmistumiseni jonnekin loppusyksyyn. Onhan koulutuskin ajateltu kaksivuotiseksi ja vihoviimeinen syventävien lähijakso pitäisi olla vasta marraskuussa. Ei minulta kyllä gradua kovin paljon nopeampaa tahtia syntyisikään :) Niin että parempi kai vaan pysyä omissa aikatauluissa ja antaa muiden mennä menojaan, tuskin siellä syksylläkään tarvitsee yksin olla lukupiiriä pitämässä. Eivät kai kaikki muut voi valmistua kesän aikana?

Mulla nuo syventävien jaksot ovat kaksipäiväisiä, keskiviikko ja torstai. Eilisen kahdeksan tunnin rutistuksen jälkeen olin ihan poikki. Viimeiset kaksi ja puoli tuntia gradusemmaa... Hyvästi kaikki järkevä iltaohjelma, kuten vaikka kunnon rääkkijumppa. Olinkin muka fiksu ja kävin jo aamulla salilla juoksemassa. Ei mennyt ihan putkeen sekään, oli aikas mänkkiolo tiistai-iltaisten elokuvanapostelujen jäljiltä. Mutta ei se mitään, ensi viikolla uusi yritys. Tänään syvenneltiinkin onneksi vain viisi tuntia. Sen jälkeen jaksoi salille ja tulihan taas todistettua, että kyllä se aamusali on enemmän minun juttu. Päivällä siellä on ihan tylsää, saattaa jopa nähdä ihmisiä :D

Tänä iltana ajattelin syventyä vielä päättelemään kuningatarsukkien langanpäitä. Maanantain jälkeen en ole koskenutkaan sukan tekeleisiin, ja kaipaan jo jotain näperrettävää. Kahden aivomyrskypäivän jälkeen jotain sellaista, jossa voi nähdä työn jäljen... 

Hapottaa

Eilen kävin aamulla salilla, treenivuorossa oli jalat. Illalla kävin combaticissa, yliopistoliikunnan "bodycombatissa". Tänä aamuna sain jalat hapoille jo soutulaitteessa parin ensimmäisen vedon aikana... Tarkoitus oli siis tehdä pieni alkulämmin. Tuossa vaiheessa joku järkevämpi ois varmaan jo todennut, että olis syytä ottaa vähän kevyemmin. Mutta koska mulla aina sillon tällön katoaa itsesuojeluaisto ja terve järki kun on kyse liikunnasta, niin annoin mennä. Ja tyhmästä päästähän kärsii koko kroppa...

Tiistait on niitä harvoja päiviä, kun mulla on yliopistolla jotain läsnäoloa vaativaa. Ja tuohon matkalle sattuu pari kivaa pikku mäkeä... Ei olis lähtiessä uskonut, mutta selvisin. Reissu yliopistolle ja takaisin kunnialla suoritettu. Eikä tunnu missään! Köhköh.

Nyt on kunnon kokovartalokipsi päällä. Tarttis ehkä venytellä. Yrittää ainakin... Ja huomenna vois vaikka ottaa vähän kevyemmin. Onneks on vain sellainen kevyt kahdeksan tunnin koulupäivä tiedossa.

"Eihän se olis kuin neule..."

Ennen joulua näin eräässä blogissa neuleen, johon ihastuin. Huldan takki. Ihana! Juuri semmoinen liehuke, joissa tunnen oloni kotoisaksi. 

Ajatus jäi hautumaan ja nyt se on hautunut siihen pisteeseen, että pitäis päästä tositoimiin. Toisin sanoen siitä on tullut pakkomielle. Päätin, että osaisin tehdä sen. Sitten muistin, että "oikeiden" vaatteiden neulominen ei ole minun juttu, parempi pysyä sukissa. Mutta eihän tuo edes ole niin vaikea. Vai onko? Ja sitten, mitä jos puserosta tulisi liian pieni? Liian iso? Tai en olisikaan tyytyväinen. Hmh, eihän se olis kuin neule...

Lisää ongelmia tuotti sopivan langan löytäminen. Mistä tulis sopiva tällä käsialalla? Missä olis kivat värit? Mikä sopis opiskelijabudjettiin? Netissä on tullut selattua aika monen lankakaupan valikoimat. Aloin jo vaipua epätoivoon, puseroa ei yksinkertaisesti ole tarkoitettu minun neulottavaks. Sitten tärppäs, löytyi Holst Garn Supersoft. Ainakin se kuulostaa hyvältä... Ja budjettiin sopivalta :) Ensi viikonlopun ohjelmassa on siis visiitti Titityyhyn. Kun kerrankin on makutuomari ja järjen ääni (äiti) paikalla. 

kuva täältä

Urheilulauantai

Kuka muu heräsi tänään klo 4:58? Katsomaan peliä, jossa lauma miehiä luistelee pienen mustan lätyskän perässä... Ei mitään järkeä :) Mutta olihan se ihan hauskaa. Kurkkia peliä peiton alta puoliunessa (eka erä). Syödä aamupalaksi lakua, köhköh (toka erä). Naureskella selostajalle, joka jaksoi kiitettävästi ylistää Selännettä (kolmas erä). Ihan sama, mistä tai kenestä oli puhe, aina päädyttiin tuohon suureen kiekkolegendaan, jolla ei ole mitään syytä lopettaa vielä tähän kauteen... Meni jo komiikan puolelle, kun tarkemmin kuunteli. 

Jatkoerän otin salilla. Alkulämmin tasan kahdeksalta lauantaiaamuna, hmph. Oli siellä jo muitakin! Salin jälkeen yritin ottaa päikkärit, tuloksetta. Tasan ei käy unenlahjat, J nukkuu vieläkin. Koska jostain pitää kuitenkin saada energiaa, hemmottelin itseäni paahdetuilla auringonkukansiemenillä. Niiden voimallahan jaksaa, vaikka olisi nukkunut kuinka vähän... Mutta ne maistuu hyvältä! 

Loppupäivän urheilusuoritukseksi varmaan riittä kauppareissu? Ettei mene ihan mahdottomaksi :) Käsiä vois tietty hyvä treenata jommankumman sukan tekeleen kanssa. Varsinkin, jos tässä joutuu pidempäänkin keksimään yksinäistä tekemistä. Kun joku vain nukkuu...

Mustasilmäinen tyttö

Ei hätää äiti, en ole tapellut! Satuin vain katsomaan peiliin liian aikaisin aamulla, muutamaa minuuttia yli kuusi. Mulla ei ole ehkä koskaan ollut niin tummia silmänalusia kuin sillä hetkellä. Tai yhtä silmänalusta, vasen silmä oli huomattavasti tummempi kuin oikea. Ehkä se näytti siksi niin pahalta. Mutta ei huolta, telkkarista tulee huomisaamuna Anaheim Ducks-Minnesota Wild -peli klo 5-8 eli eiköhän ne silmät siitä kirkastu :) Peli on pakko katsoa. Jos ei muuten, niin siksi, etten ole nähnyt yhtään jääkiekko-ottelua koko talvena. En edes JYPin pelaajia lenkillä tai lämmittelemässä. Surkeata. Jos nukkuu sohvalla, voi huoletta nukkua viiteen asti. Ei tarvitse varata montaa minuuttia sängystä nousemiseen ja olkkariin laahustamiseen... Kun peli loppuu, on jo ihan pirteä ja voi lähteä salille. Takuulla.

Yksi mustien silmänalusten aiheuttaja muuten on ainakin hetkellisesti poissa kuvioista. Metodiessee lähti ohjaajalle, joka varmaan repii hiuksiaan sen kanssa. Mutta kaikkia ei ole luotu tutkijoiksi, vaikka samainen ohjaaja jotain sen suuntaista joskus väittikin. Viikonloppuna voin siis keskittyä keksimään lukupiirialustuksen tyhjästä, jei. Jos vaikka sunnuntaina.

Nyt tämä panda lähtee suihkuun pesemään esseet sun muut ärsytykset mielestään. Sitten kutsuu sohva, suklaa, sukantekele ja NCIS (jep, J:llä on sali-ilta :D ). Fredag, vilken härlig dag!