Ennen joulua näin eräässä blogissa neuleen, johon ihastuin. Huldan takki. Ihana! Juuri semmoinen liehuke, joissa tunnen oloni kotoisaksi.
Ajatus jäi hautumaan ja nyt se on hautunut siihen pisteeseen, että pitäis päästä tositoimiin. Toisin sanoen siitä on tullut pakkomielle. Päätin, että osaisin tehdä sen. Sitten muistin, että "oikeiden" vaatteiden neulominen ei ole minun juttu, parempi pysyä sukissa. Mutta eihän tuo edes ole niin vaikea. Vai onko? Ja sitten, mitä jos puserosta tulisi liian pieni? Liian iso? Tai en olisikaan tyytyväinen. Hmh, eihän se olis kuin neule...
Lisää ongelmia tuotti sopivan langan löytäminen. Mistä tulis sopiva tällä käsialalla? Missä olis kivat värit? Mikä sopis opiskelijabudjettiin? Netissä on tullut selattua aika monen lankakaupan valikoimat. Aloin jo vaipua epätoivoon, puseroa ei yksinkertaisesti ole tarkoitettu minun neulottavaks. Sitten tärppäs, löytyi Holst Garn Supersoft. Ainakin se kuulostaa hyvältä... Ja budjettiin sopivalta :) Ensi viikonlopun ohjelmassa on siis visiitti Titityyhyn. Kun kerrankin on makutuomari ja järjen ääni (äiti) paikalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti