Viides kasvatustieteen syventävien lähijakso ohi. Vielä kaksi jäljellä. Ohjauksen lähijaksojakin on vielä kaksi, ja porukassa alkaa olla aistittavissa pientä turnausväsymystä. Ainakin meissä, jotka painitaan gradujen kanssa. Viime keväänä kaikki oli hauskaa ja hyvin, nyt joku keksii vähän väliä jonkin epäkohdan. Yleensä aurinkoiset ja iloiset persoonatkin tuiskahtelevat, kun päälle painaa tukikuukausien loppu, gradun viimeistely ja esseet. Ja minä tunnen itseni kovin laiskaksi ja saamattomaksi, kun ajattelin ajoittaa valmistumiseni jonnekin loppusyksyyn. Onhan koulutuskin ajateltu kaksivuotiseksi ja vihoviimeinen syventävien lähijakso pitäisi olla vasta marraskuussa. Ei minulta kyllä gradua kovin paljon nopeampaa tahtia syntyisikään :) Niin että parempi kai vaan pysyä omissa aikatauluissa ja antaa muiden mennä menojaan, tuskin siellä syksylläkään tarvitsee yksin olla lukupiiriä pitämässä. Eivät kai kaikki muut voi valmistua kesän aikana?
Mulla nuo syventävien jaksot ovat kaksipäiväisiä, keskiviikko ja torstai. Eilisen kahdeksan tunnin rutistuksen jälkeen olin ihan poikki. Viimeiset kaksi ja puoli tuntia gradusemmaa... Hyvästi kaikki järkevä iltaohjelma, kuten vaikka kunnon rääkkijumppa. Olinkin muka fiksu ja kävin jo aamulla salilla juoksemassa. Ei mennyt ihan putkeen sekään, oli aikas mänkkiolo tiistai-iltaisten elokuvanapostelujen jäljiltä. Mutta ei se mitään, ensi viikolla uusi yritys. Tänään syvenneltiinkin onneksi vain viisi tuntia. Sen jälkeen jaksoi salille ja tulihan taas todistettua, että kyllä se aamusali on enemmän minun juttu. Päivällä siellä on ihan tylsää, saattaa jopa nähdä ihmisiä :D
Tänä iltana ajattelin syventyä vielä päättelemään kuningatarsukkien langanpäitä. Maanantain jälkeen en ole koskenutkaan sukan tekeleisiin, ja kaipaan jo jotain näperrettävää. Kahden aivomyrskypäivän jälkeen jotain sellaista, jossa voi nähdä työn jäljen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti