Saatiin J:n pikkusiskolta joululahjaksi etanapannu ja purkillinen etanoita. Pakkohan niitä oli kokeilla, vaikka olin omasta mielestäni jo syönyt vähintäänkin oman osuuteni verran kyseisiä otuksia. Yhden kutosluokan luokkaretkellä Ahvenanmaalla ja toisen, kun jotkut fiksut keksivät, että niitä on pakko tehdä koulussakin. No, joka tapauksessa meillä syötiin tänään etanoita.
Pakko myöntää, ei se nyt niin kamalaa ollut. Mutta ei niitä kyllä kovin montaa saa alas, alkaa maistuun etanalle. Viimeisen jätin suosiolla syömättä, saipahan J useamman...
Jälkiruoka oli enemmän kuin ansaittu (ja varsin tarpeellinen) noiden herkkujen jälkeen. Onneks on suklaa!
Wedget edistyy, vaikka kantapään teinkin periaatteella pura ja kokoa... Nuo puikot ja lanka on muuten tosi kaunis väriyhdistelmä. Elämän pieniä iloja :)
Hauska millaiseksi tuollainen tylsä putkilo muuttuu, kun sen laittaa jalkaan. Siitä tulee oikea sukka! Tarkoitus ei ollut tehdä näitä itselle, mutta kun ne on just eikä melkein. Surkeata :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti