Oho, viikon salitauko sai ihmeitä aikaan. Oon ihan kuin uusi ihminen :D Eilen aamulla katsoin ekan kerran kelloa neljän aikaan, vielä pari tuntia kellon soittoon ja salille lähtöön... Tänä aamuna tein turhan reissun, kun ovessa olikin lappu, että sali aukeaa vasta kymmeneltä. Näytti olevan siivouspäivä. Mutta kun oli niin kiva ilma ja olin kerran jo ulkovaatteissa, niin ei muuta kuin reppu kotiin ja lenkille. Puoli kahdeksalta aamulla! No, ei se kovin pitkä lenkki ollut. Mutta sai tosi hyvälle tuulelle.
Vähän aikaa sitten jo pelkäsin, etten olekaan enää aamuihminen niin kuin olen aina ollut. Tämä ja eilinen aamu onneksi kertoivat muuta. Olenpas sitten kuitenkin. Hahaa, olen taas normaali, oma itseni! :) Pitäisköhän tehdä useammin tuollainen aikainen aamukävely? Tai aikainen ja aikainen, riippuu kai näkökulmasta. Kesäisin olen ollut jo kuuden aikaan täydessä vauhdissa pyörän kanssa. Matkalla töihin... Ja voin vakuuttaa, ettei se ollut aina niin hauskaa. Kun satoi kaatamalla ja sukat oli litimärät jo kotipihassa. Tai kun kesäkuun lopulla oli pakko laittaa pipo ja hanskat. Puhumattakaan siitä kun oli vastatuuli ja satoi vaakasuoraan. Mutta silloin olikin pakko mennä. Tänä keväänä kalenteri on niin tyhjä, että voin huoletta tehdä aamulenkin silloin tällöin, jos siltä tuntuu. Ja kesällä se samainen kalenteri on yhtä G-projektia lukuun ottamatta ihan tyhjä, voi vaikka juosta kaikki aamut ;) Mikä parasta, ei ole pakko lähteä minnekään, jos vaikka on kylmä tai sataa vettä.
Mutta tuosta tauosta vielä. En tiedä pitäiskö olla huolissaan, mutta voisin kuvailla tämän hetkistä olotilaani sanoilla Duracell-pupu. Ainakin liikunnan suhteen. Tuntuu, että voisin olla koko ajan menossa. Ehkä se on tuo aurinko, joka viimein viitsii näyttäytyä Jyväskylässäkin. Tai sitten tauko oli enemmän kuin paikallaan. Pitää olla varovainen, ettei mene yli. Riittää meinaan tuo taukoilu nyt vähäks aikaa! Sitä paitsi mulla on tavoite. Kuukauden päästä mulla on viikon loma (jei!) ja silloin pitää olla.. hiihtokunnossa! Pääsiäisenä olen vihdoin samassa paikassa (kotikotona) suksieni kanssa. Tarkoitus oli olla siellä ja aloittaa hiihtokausi jo tällä viikolla, mutta tuli muutoksia suunnitelmiin. Pitää siis panostaa pääsiäiseen. Aion hiihtää ihan hulluna! Ja kun sanon noin, olen varmasti kipeä koko viikon... Mutta sitä odotellessa voi joka tapauksessa treenata ittensä hiihtokuntoon. Tai siis siihen kuntoon, että on pysyy isän peesissä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti