Sain tässä joku aika sitten kuningasidean. Neulon huivin äidille valmistujaislahjaksi! Enkä mitään tylsää tavallista vaan oikean pitsihuivin. Pitäähän jotain haastetta olla... Kirjastosta sain Nancy Bushin Pitsihuivit neuloen, juuri sopivasti äidin vierailulle. Äiti sai siis itse valita mallin. Ja todeta, että huivissa on niin hirveä työ, ettei minun kannata alkaa sellaista tekemään. Hah. Äiti on tainnut unohtaa, ettei minua tuolla tavalla saa luopumaan hulluista ideoista, päinvastoin. Se huivihan valmistuu, ei ole homma eikä mikään! Varsinkaan nyt, kun varaamani lankakin saapui. Väri on siis tuo otsikossa esiintynyt kameli, vaalea sellainen itse asiassa. Kaupassa myyjä kaivoi vyyhdin pussista tarkasteltavakseen. Halusi kuulemma nähdä, millainen on vaalea kameli :) Vaaleahko, ruskeahko...
Tänä aamuna oli muuten Duracell-puput kaukana, kun kävin salilla. Alkuviikosta innostuneena ajattelin lisätä vähän painoja. HAH. Tiukkaa teki entisilläkin, mutta tulipahan tehtyä. Jos ens viikolla sitten miettis uudestaan niitä lisäyksiä... Jaloissa tais painaa vielä keskiviikon intervalli juoksumatolla. Huijausta! Eka kertaa tein intervallia siinä ja luulin, että intervalli tulee vauhdin lisäyksistä. Ehei. Se tuli siitä, että vauhti laski ja kulma nousi. Viimeinen "nousu" teki tiukkaa. Mutta kun periksi ei voi antaa, niin pakko jatkaa. Olihan se normivauhti normikulmalla helppoa lopuksi :)
Eilen tuli todistettua, ettei se salilla käynti ole ihan hukkaan mennyt. Eilen kaivoin pyörän talviteloilta ja lähdin aamulla J:n mukaan. Piti hakea takavarikoitu (köh köh...) bussikortti toiselta puolen kaupunkia. J ei kai ihan periaatteen vuoksi polje isoja mäkiä ylös, joten olin ekana mäen päällä. Ja kommenttia tuli: "Sinun takapuoli on pienentyny!" :D Ihan paras! Varsinkin kun tietää, että J varmasti sanoo asiat just niin kuin ne on, mitä sitä turhia kaunistelemaan. Kyykkääminen on siis tehnyt tehtävänsä :) Bikinikunto, here I come...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti