Alkuvuodesta päätin, että pitäis tehdä pieni ryhtiliike aerobisen liikunnan suhteen. Syksyllä innostuin salilla käymisestä niin, että ajatus ohjatuille tunneille menemisestä ei enää houkutellut. Pikemminkin päinvastoin. Koska asiat on kiva tehdä aina vaikeimman kautta ja haastettakin olis hyvä olla suht reilusti, keksin että kesällä olis kiva osallistua johonkin juoksutapahtumaan. Ihan vaan kympin lenkille, ei mopolla mahottomia. Mutta ilman harjoittelua ei sinnekään kannata meikäläisen juoksutaustalla lähteä, eli ei muuta kuin aerobista kehiin. Nokkelaa, eikö? Ja aina vain paranee, sain myös J:n innostumaan ajatuksesta. Nyt meitä on siis kaksi kunnianhimoista muka-treenaajaa eikä kumpikaan aio olla toista huonompi. Ei tartte motivaatiota hakea kovin kaukaa. Tällä hetkellä mie oon niskan päällä ;)
Pari viikkoa sitten löysin itseni peräti kahtena iltana heilumasta yliopistoliikunnan ryhmätunneilta. Siellä oli oikeastaan tosi kivaa. Helppoakin vielä, tarvitsi vain totella ohjaajaa ;) Tämä viikko kului sen verran tiiviisti ohjauksen opintojen parissa, että iltaisin kaipasi omaa rauhaa. Niinpä otin toisen suuren harppauksen. Maanantai-iltana hypähtelin pelonsekaisin tuntein lenkkipuvussani portaat alas ja ulos. Hui. Mutta se olikin yllättävän helppoa. 40 minuuttia kevyttä juoksua ja kotona olo oli huikea. Huikeita olivat myös ne pari mäkeä, jotka sattuivat matkan varrelle... Onneks äiti soitti just toisen kohdalla niin, että oli pakko vähän hidastaa ja läähättää puhelimeen, että soittaa myöhemmin. On se kätevää, ettei meiltä pääse minnekään ilman että joutuu kiikkumaan ainakin yhden kunnon mäen... Ihana, ihana Jyväskylä!
Torstaina kävin tutustumassa yliopistoliikunnan remontoituun saliin. Iski pieni kateus. Siellä on tuliterät laitteet, ja mie puhisen tuolla ikivanhojen, kankeiden laitteiden parissa jossain kellarissa! Mutta ainakin toistaiseksi vanhassa vara parempi. Sinne on lyhyempi matka, se aukeaa aiemmin (puoli tuntia...) ja kun menee oikeaan aikaan, siellä saa olla ihan yksin. Juoksumatto (jep, se yksi) vanhalla salilla on parempi, siinä kun on niitä intervalliohjelmia. Tuolla uudessa paikassa juoksumatot oli vanhempaa mallia. Ilman turhia hienouksia... Jos aina silloin tällöin kuitenkin kävis ihastelemassa uutuuttaan kiiltäviä laitteita...
Ettei menis pelkästään urheiluks, niin uudet tuulet puhaltelee myös neulerintamalla. Puikoilla on pitsihuivi äidille. Ensimmäinen pitsihuiviprojektini ikinä. Oon koukussa. Aina pitäis tehdä vielä pari kerrosta... Äiti ei muuten ole ainoa, joka epäilee huivin valmistumista. J totesi eilen, ettei tuo valmistu ikinä. Vastahan mie sen aloitin, ei se nyt heti voikaan olla valmis! Mutta sehän valmistuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti