Minussa on varmaan joku vika. Aina välillä iskee pakottava tarve leipoa... Lauantaisen kaappien tyhjennyksen tuloksena oli kipollinen keksejä. Piti tulla kauralastuja, mutta tulikin kaurakeksejä. Tuli kai vähän liikaa kaurahiutaleita... Hyvälle ne silti maistuu! Suklaakekseistä puhumattakaan. Ja niitä on vielä jäljellä! :D
J innostui viime keväänä chilien kasvatuksesta ja kesällä meidän parvekkeella olikin kunnon chiliviidakko. Miehän vietin taktisesti kesän muualla ja kävin vain pari kertaa kotona. Siivoamassa parvekkeen lehdistä ja muista roskista... ;) Sato oli kuulemma huono, mutta minusta sitä kyllä tuli ihan omiks tarpeiks. Syksystä asti meillä on roikkunut verhotangoista chilejä naruissa kuivumassa. Kaunis sisustuselementti, väritkin sopii sisustukseen... Eilinen iltapäivä köhittiin ja aivasteltiin chilipölyssä, kun J päätti vihdoin jauhaa ne.
Ihan kaikki chilijauhe ei kuitenkaan päätynyt aivasteltavaksi, sitä riitti muffinssitaikinaankin. Vähän tuo chili-innostus on kai tarttunut. Ja kun tuo leivontatarve yleensä katoaa, kun kokeilee jotain uutta (plus tiskaa kaikki kipot ja kupit), niin siitä sitten chili-suklaamuffinssit kokeiluun. Kaikesta taikinan maistelusta huolimatta lopputulos vähän jännitti. Ei paha, reilu puoli teelusikallista chiliä oli just sopivan tulista. Ainakin mulle...
Jotta tiskattavia kippoja ois tarpeeks ja leivontahalut pysyis vähän aikaa poissa, niin tekaisin vielä amerikkalaisia omenamuffinsseja. Parhaita muffinsseja koskaan! Varsinkin rapea sokeri-kanelikuorrutettu "kansi", niin hyvää. Voisko pelkillä muffinsseilla elää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti