Uitettu koira ja kevään ensimmäiset kastemadot

Jep, kastuin. Kävin aamulla pari tuntia koululla ja yritin saada gradua vähän eteenpäin. Etenihän se. Tosi vähän :) Eikä siellä tyhjässä ATK-luokassa viitsinyt kovin kauan istuskella yksin. Kumma, eikö ihmiset muka opiskele vappuna... Lounaan jälkeen suuntasin keskustaan ja kiertelin siellä just sopivan kauan, että olin lähdössä kotiin just pahimman sadekuuron aikaan. Jos en olis jonottanut ruokakaupassa puoltaa tuntia yhden irtokarkkipussin takia, olisin varmaan päässyt kuivana kotiin... Nyt oon niin syväjäässä, että voi tehdä tiukkaa lähteä vielä tänään ulos.

Ei tämä vappu onneks pelkkää harmaata sadepilveä ole. Meillä on uusi pirteänvärinen tiskirätti! :) Luultavasti meillä on kohta myös uudet naapurit yläkerrassa, entiset aloittivat tavaroiden roudaamisen siinä puoli seitsemän aikaan tänä aamuna...  

Koska minun runosuoni näyttää tyrehtyneen muutaman päivän intensiivisen gradutyöskentelyn jälkeen, ei muuta kuin näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Hauskaa vappua, laittakaa paljon vaatetta päälle, jos uskaltaudutte ulos! 

Toiset lähtee, toiset jää

Keskiviikkona oli ohjauskoulutuksen kevätjuhla. Torstaina me saatiin diplomit, halattiin kaikki läpi ja laulettiin suvivirsi. Se on ohi nyt! Tuntuu hassulta, omalta osalta homma ei ole vielä lähelläkään valmista. Kun on se pikku G-projekti... Mutta enää ei ole ohjauksen lähijaksoja, ei lukupiirejä eikä väsyneitä keskusteluja torstaiaamuna kolmen päivän intensiivisen pohdiskelun jälkeen. Eikä tiedä, näkeekö joitain ihmisiäkään enää. Puolentoista vuoden yhteinen taival teki meistä kuitenkin luonnollisen osan toistemme elämää. Onneks syksyllä näkee vielä maisteriohjelmalaisia, kun puristetaan viimeisiä mehuja irti ja tuskaillaan gradut valmiiksi. Jos vaikka miekin sitten valmistuisin. Sais muutakin kuin pelkän diplomin :)

Vaikka tuo diplomi ei sinänsä heilauta minun elämää tällä hetkellä suuntaan eikä toiseen, iski torstaina silti sama fiilis kuin aina ennen koulujen päättäjäispäivänä. Silloin kun oli koko pitkä kesä edessä ja aikaa tehdä vaikka mitä. Niinpä marssin auringon lämmittävistä säteistä nauttien kirjastoon ja keräsin mukaani sopivan sekalaisen pinon luettavaa. Lankakaupasta mukaan tarttui ihanan turkoosi bambulankakerä. Yksi tiskirätti on jo valmis. 

Ruokakaupasta mukaan tarttui pari jäätelöä. Ei muuten, mutta kun ne olivat tarjouksessa. Ja muistan, kuinka joskus ala-asteen kevätjuhlapäivänä ahdettiin tuollaiset napaamme todistusten jaon ohessa. Ehkä minusta on oikeasti tulossa vanha, kun innostun näin nostalgisoimaan... Mutta jätski oli hyvää. Eikä yhtään liian iso ;)

Torstaina sain siis itseni kunnon lomafiilikselle. Perjantai ja paluu arkeen olikin sitten kaksin verroin kivempaa... Tuskailua gradun kanssa, ruotsin graduseminaari ja sen jälkeen vielä vähän lisää tuskailua kirjastolla. Onneksi se meni jo kuudelta kiinni, oli pakko lähteä kotiin. Vesisateessa. Eilenkin tuli urakoitua viitisen tuntia kirjastolla, tänään oli pakko luovuttaa jo neljän tunnin jälkeen. Reilun tunnin lenkki erittäin raikkaassa kevätsäässä piristi kummasti. Huomenna jaksaa taas uudella innolla. Niin varmaan... Seuraavalle pidemmälle kirjastokeikalle otan kyllä tuplasti vaatetta mukaan, jos sitten ei palelis koko aikaa.

Aamuvapaa

Tänään alkaa viimeinen ohjauksen lähijakso. Se, että se alkaa vasta klo 12, on hyvä (teko)syy olla tekemättä gradua nyt aamupäivällä. Yleensähän minun on pakko iskeä gradun kimppuun viimeistään kymmenen aikaan, muuten en saa mitään tehtyä koko päivänä. Aamuihminen mikä aamuihminen. Tänään ajattelin kuitenkin olla hurja ja mennä luentojen jälkeen kirjastolle pariksi tunniksi ennen combatia. Saa nähdä, miten käy. Voi olla, että jää joko gradun teko tai jumppa välistä... Niskat on niin jumissa, että kannattaa varmaan panostaa siihen combatiin ;)

Bongasin viikonloppuna netistä kolmijakoisen saliohjelman. Tähän saakka olen tehnyt kaksijakoista ohjelmaa ja nyt iski tarve saada vaihtelua. Kävisin kyllä salilla vaikka kuinka monta kertaa viikossa, mutta näin kesän lähestyessä mieli vetää enemmän ulos kuin salille. Jostain syystä ryhmäliikuntatunnitkin ovat alkaneet taas viehättää. Koska tämä minun liikkuminen ei ole mitään hampaat irvessä kohti suuria tavoitteita -tyyppistä, niin ei muuta kuin muutosta kehiin. Teen sitä, mikä tuntuu kivalta.

Tänään tein tuosta ohjelmasta työntöpäivän treenin eli ojentajat, olkapäät ja rintalihakset. Aika jännää keskittyä vain noihin lihasryhmiin. Liikkeitäkin oli vain kuusi. Kun on tottunut yhdeksään liikkeeseen, se tuntuu vähältä. Hyvin niillä kuudellakin kyllä sai tuntumaan. Piti  silti keksiä itse pari liikettä lisää... Vaatii siis vielä vähän totuttelua tuo uusi jako :) 

Totuttelua vaatii myös J:n ostama mansikanmakuinen palkkari. Hyi yäk. En yleensä tykkää edes mansikkajäätelöstä, kun se maistuu niin esanssiselta. Tuossa palkkarissa se esanssisuus tuli vielä paremmin esille. Sokerista puhumattakaan. Kunnon mansikkatytölle kelpaa vain aito mansikka, ei mikään keinomansikka! 

Tukos

Onko olemassa joku sääntö, että kun pari päivää tekee töitä hyvällä tahdilla, niin sitten iskee täydellinen tukos? Ei saa enää mitään aikaiseksi. Jep, nyt puhutaan taas gradusta. Alkuviikko meni tosi hyvin. Pääsin viimein kunnolla kokeilemaan, onnistuuko analyysi paremmin nyt kun lähtee ruudusta 1 eikä yritä heti hypätä ruutuun 3. Onnistuihan se. Kumma... 

Analysoin kahta haastattelua ja edistyinkin mielestäni ihan hyvin. Kunnes eilen. Pam. Ei mitään. Pää vaan jumitti. Tuntui, että kaikki alkuviikolla tehty on täysin käyttökelvotonta. Tein sitten muita juttuja ja toivoin, että tänään olisi parempi päivä. 

Hah. Nyt jumittaa kaikki muukin. Aamuyöllä päätin unenpöppörössä, että skippaan tältä aamulta salin. Koko kroppa tuntuu pelkältä puupökkelöltä. Kannattaa harrastaa liikuntaa... Lopulta kuitenkin päädyin salille. Kun J, jolle aikainen herätys on suurta tuskaa, nousi jo puoli seitsemän aikaan, iski huono omatunto. En kai minäkään voisi jäädä sänkyyn löhöämään. Niin kävin sitten jumittamassa salilla. Onnetonta räpellystä. 

Nyt olen jumittanut muutaman tunnin koululla tietokoneen edessä. Oppimispäiväkirjaa oli paljon hauskempi kirjoittaa kuin gradua... Gradu edistyi varmaan kymmenen lauseen verran. Huoh. Puolen tunnin päästä alkaa ruotsin graduseminaari, sitä odotellessa. Kai huomenna on jo pakko olla parempi päivä? Jos ei, niin saahan sitten ainakin suklaata?

Edistymisiä

Minun graduohjaaja kasvatustieteen puolelta on sitä mieltä, että gradun tekemisessä tärkeintä ei ole lopputulos vaan se prosessi, joka me käydään läpi gradua tehdessä. Siinä kuulemma oppii kaikkea kivaa itsestäänkin. Sen verran on pakko olla eri mieltä, että kyllä sillä lopputuloksellakin melko iso merkitys on. Ainakin siinä mielessä, että kun se on valmis, minulla on tutkinto. Sitten voi joskus vaikka saada jotain oman alan töitäkin. 

En tiedä, johtuuko tuosta prosessista vai mistä, mutta olen tehnyt tässä viime aikoina hassuja oivalluksia:

Mie osaan ruotsia! Syksyllä minun ruotsin taidot oli vielä ihan ruosteessa. Puhuminen varsinkin oli tosi hankalaa. Ehkä sillä, että kirjoitan gradua ruotsiksi on jotain vaikutusta asiaan... Sanat ei enää karkaile päästä eikä tartte miettiä montaa minuuttia, että saa jotain yksinkertaista suustaan ulos. Ei minua kukaan vielä natiiviin sekoittais, mutta suunta on oikea. Ja vaikka jännitin etukäteen eilistä esitelmää enemmän kuin tarpeeksi, lopulta tuntui ihan luontevalta höpöttää ruotsia siellä ryhmän edessä. Täytyy vain harjoitella noita 15 minuutin yksinpuheluita, jos meinaa harrastaa niitä jatkossakin. Jossain vaiheessa alkoi kurkku kuivua ja esitelmän jälkeen tuntui kuin olisi isompikin nestehukka :D

Minun kunto kohoaa sittenkin! Olen käynyt muutaman kerran yliopistoliikunnalla runfitissä. Juoksijan sisätreeni taitaa olla sopivan epämääräinen määritelmä tunnin sisällöstä. Siellä siis juostaan, pompitaan ja tehdään vähän lihaskuntoa. Eilisissä spurteissa sain itsestäni irti paljon enemmän kuin ekalla kerralla. Hurjaa huomata, että jotain on oikeasti tapahtunut! Välillä kun tuntuu, että kunto menee vain takapakkia, vaikka tekis mitä. Harmi vain, että liikunnan kevätkausi on kohta ohi eikä runfitiä ilmeisesti ole kesäohjelmassa. 

Kyllä käsillä tekeminen on minun juttu. Olin muutaman viikon tekemättä mitään. Tylsää! Telkkarin katsominenkin oli paljon tylsempää kuin yleensä. Mie kai tartten jotain näperrettävää, että jaksan keskittyä. Mitä se sitten minusta kertookaan... 

Riisikakut on hullun hyviä! Olin pari viikkoa sitten kirjastolla, kun joku tyttö tuli eväspussin kanssa siihen viereen. Kun eväspussin sisältö alkoi purkautua pöydälle, riisikakun tuoksu oikein tulvahti nenään. Oli pakko mennä kauppaan kotimatkalla. Noita on sitten tullut nakerrettua. Niihin jää koukkuun :/

Super(makea) siskoviikonloppu

Takana oikein onnistunut tyttöjen viikonloppu. Huomenna arki iskee vasten kasvoja kuin märkä rätti...

Viikonloppu sisälsi paljon, paljon juttelua kaikesta maan ja taivaan välillä. Eläköön tyttöjen jutut! Jotta jaksaa jutella, tankkauksen pitäis olla kunnossa. Me hoidettiin se hyvällä ruoalla, juomapuoli hoitui kiltisti teellä. Emännän mukaan banaanisuklaamuffinssit näyttivät junan (vai oliko se rekka?) alle jääneiltä. Kuinka tylsää elämä oliskaan ilman liiallista itsekritiikkiä :) 

 Akateemiseen kirjakauppaan on pakko päästä aina kun vain on Helsingissä. Onneks se on aika harvoin... Nyt sattui ekaa kertaa mukaan samanhenkinen kaveri. Kerrankin sai rauhassa ihmetellä ja tutkia, harkita ja muuttaa mieltään. Reilu tunti siinä sitten menikin. Saaliiseen olen ylen tyytyväinen. Ruotsia, dekkaria ja pakollista hömppää. Nyt vain suunnittelemaan vapaapäivää, jolloin voi rauhassa vajota sohvannurkkaan.

Jostain syystä kamerasta ei löydy yhtään kuvaa oikeasta ruoasta. Kyllä me sitäkin syötiin eikä pelkkiä herkkuja! Mutta pitäähän shoppailureissulla käydä kahvilla. Tai cappucinolla. Ei kai kukaan muuten jaksa ravata montaa tuntia kaupasta toiseen? Ja kun lompakon sisältö muutenkin hupeni uhkaavasti, niin mitäpä yksi kakkupala enää siinä konkurssissa... 

Kinuskikakkua S:lle.

Juustokakkua mulle. Melkein yhtä hyvää kuin äidin juustokakku mansikkakastikkeella. Mutta vain melkein.

Opiskelija ja töissä käyvä eivät aina puhu samaa kieltä. Kun pyysin evääksi pari palaa suklaata, sain melkein koko levyn. Hyvin jaksoi opiskella kotimatkan. Tai ainakin puoli tuntia neljän tunnin matkasta :D

Viikonlopun tankkauksen jälkeen jaksaa taas pinkoa... Aika monta kauppaa piti kiertää, että löytyi sopivat juoksuhousut. Siis pitkät, ei yksiväriset mustat ja tarpeeksi ohuet muttei kuitenkaan läpikuultavat. Nämä on täydelliset, limevetoketjut on ihanan raikkaat.

Femma

Sain Oulun suunnalta muikkarit, kun blogia ei ole päivitetty kuin maanantaina. Koska mie olen kiltti isosisko ja teen aina niin kuin pikkuveli käskee, piti sitten keksiä jotain...

Kerroin jonkun aikaa sitten, että meillä on J:n kanssa yhteinen kunnonkohotusprojekti. Tai juoksuprojekti, miten vaan. Pari kuukautta juoksenneltiin juoksumatolla, eri saleilla tosin. Lauantaina käytiin ekan kerran yhdessä ulkona lenkillä. Sellainen kevyt eka lenkki, Laajavuoreen ja takaisin. Kevyt joo, menomatka koko ajan loivaa tai vähemmän loivaa nousua. Tuntuihan se. Pahalta. Edellisen päivän jalkatreeni salilla saattoi pikkuisen painaa. Mutta hengissä selvittiin eli ei kuin eteenpäin.

Tänään oli toisen lenkin vuoro. Alkumatka samaa nousua ja loppumatkasta pieni ekstralenkki. Me juostiin melkein 6 kilsaa! Reilu parisataa metriä vain jäi vajaaks. Saahan olla edes vähän ylpeä? En kai mie ole juossut noin "pitkää" matkaa kuin pari kertaa elämässäni. Tosin en mie nyt kauheasti ole juoksua harrastanutkaan... Mutta kun ei se edes tuntunut pahalta! Pahin oli spurtti kotiin, portaita vauhdilla ylös viidenteen kerrokseen. Hapotti. Kyllä se kymppi vielä menee! Jos siihen ei kuulu portaita :)

Porkkanapussin erikoisuus. Piti ottaa kuva, että J:kin uskoo :)

Mahtava maanantai

Mikä on parempaa kuin aamuyöllä unenpöppörössä miettiä, että ihanaa kun on viikonloppu ja saa nukkua vielä pitkään? No tuota. Vaikka se kun sitten tajuaa, että onkin maanantai, kello on melkein kuusi ja kohta soi herätyskello? Jippijaijee. Yleensä maanantait on mulle ihan ok, mutta tänä aamuna fiilis oli vain ja ainoastaan: "Voi paska, nyt on maanantai."  

Fiilikset ei huikeasti parantuneet, kun salille piti talsia lumisateessa. Ei lumessa ja lumisateessa sinänsä mitään vikaa, syksyisinkin odotan aina innolla kunnon lumipyryä ja lumen tuomaa valoisuutta. Mutta kun nyt on jo kevät! Oli kevät? Tosin muistan ainakin yhden vapun, kun kotikotona satoi lunta. Että kai huhtikuun alun lumisade sentään on parempi kuin lumisade toukokuun alussa. Mutta jos saa esittää toivomuksen, niin se kevät vois kyllä oikeasti jo tulla. Jos ei muuta, niin ainakin lumisateet riittää jo tälle kaudelle, kiitos. 

Ei tämä maanantai muutenkaan niin erityisen mahtava ollut, vaikka ei onneks erityisen huonokaan. Sellainen aika tavallinen. Mutta nyt on jo päivä (ja viikko) sen verran pitkällä, että voi huoletta kääntää katseen kohti viikonloppua. Karistan Jyväskylän pölyt (lumet...) jaloistani ja otan suunnan kohti Helsinkiä. Tai Vantaata, mulle ne on yks ja sama. Mutta miehän oonkin Lapista :D Luvassa on tyttöjen viikonloppu "siskojen" kesken. Oltiin S:n kanssa abivuosi samassa lukiossa, mutta tutustuttiin vasta kun aloitettiin yhtä aikaa täällä Kielten laitoksella. Välillä tehtiin melkein kaikki yhdessä, välillä otettiin kunnon mykkäkoulut oikeiden siskojen tapaan. Kaikenlaisesta (mm. torstai-iltojen latinan tunnit) on yhdessä selvitty ja vaikkei enää kovin usein nähdäkään, ei meitä pysäytä mikään silloin kun nähdään. Ei me siis muuten olla kovin hurjia, mutta juttua riittää ja suklaatakin voi kulua jokunen pala. Ja jos ohjelmassa on pururata, me saatetaan eksyä :) Nyt vaan ei taida olla. Tiedossa siis oikein mukava viikonloppu. Ensin pitää vaan selvitä parista pitkänpitkästä päivästä kasvatustieteen syventäviä... 

Pintaa syvemmältä

Jalkatreeniä, hammaskiven raaputusta ja graduohjausta. Sellainen oli tämän tytön perjantai. Huolimatta siitä, että pikkuveli totesi minut hulluksi, kun otti mallia ja kokeli mennä aamulla salille, olen urheasti jatkanut aamusaleilua pääsiäistauon jälkeen. Tai urheasti ja urheasti, meille on sattunut hiukka eri geenit mitä tulee aamuherätyksiin, eikä aikaiset herätykset yleensä ole mulle ongelma. Päinvastoin, päivähän menee ihan hukkaan, jos nukkuu vaikka yhdeksään! ;) Mutta siitä salista. Oon ollut tähän asti tosi arka lisään painoja. Pääsiäistauon jälkeen päätin kuitenkin olla rohkeampi. Niinpä olen tämän viikon salikäynneillä lisännyt rohkeasti (minun mittapuulla...) painoja ja tehnyt lyhempiä sarjoja. Tuntuu, tuntuu. On se silti aika hieno tunne, kun huomaa, että jaksaakin. Onhan tässä kohta vuosi tahkottukin, kai siinä ajassa pitääkin  jotain kehitystä tapahtua.

Sitten sitä graduohjausta. Aamun jalkatreenin jälkeen oli kiva kiikkua neljänteen kerrokseen ohjaajan luokse... Vähän ehkä hapotti. Mutta minun gradu etenee! Tai no, ei niin kovasti vielä tänään. Nyt kuitenkin tiedän, mikä on seuraava askel. Yksinkertaista, joskin hidasta analyysia. Siitä se sitten kuulemma nopeutuu, ja olen varmasti valmis jouluun mennessä. Hurjaa! Voin kuulemma huoletta pitää kesällä jopa vähän lomaa. Kyllä mulla on fiksu ohjaaja :)

Tuo minun graduohjaaja on myös minun ohjauksen opintojen HOPS-ohjaaja. Niin että nuo gradukeskustelut ei yleensä pysy pelkkinä gradukeskusteluina vaan niistä tahtoo tulla vähän henkilökohtaisempia. Ei se mitään, yleensä se on ihan kivaa. Varsinkin tänään, minua voimaannutettiin oikein urakalla. Minun pitäis kuulemma oppia näkemään paremmin omat vahvuuteni ja luottaa niihin. Pitäis unohtaa ne puheet, mitä meidänkin kotiryhmässä tulee, että nuori ja kokematon on sama kuin osaamaton. Ja siinä porukassa mie oon nuori! Mitä niitä vahvuuksia sitten on? Uskokaa tai älkää, oon hyvä kirjoittamaan :) Minun esseet kuulemma kertoo loogisesta ajattelusta, osaan analysoida ja muodostaa järkeviä kokonaisuuksia. Aika hauskaa. Ohjaajan mukaan tuon tyylinen gradun toteutus, mitä tässä yritän tehdä, pitäis olla mulle suhteellisen helppoa. Paino sanalla suhteellisen :D Kun tuli puhetta seminaarityöstä, todettiin vielä, että osaan puhua ja kirjoittaa ruotsiakin. Hyvä mie! Mutta miks itse miettii niin harvoin vahvuuksiaan? Miks tarvii jonkun toisen vääntään ne rautalangasta? Miks pitää olla liian vaatimaton? Kehittymisen paikka! 

Niin joo, ja minun hampaissa ei ollut yhtään reikää eikä reiän alkua. Oon siis hyvä huolehtiin hampaistani! Hammaslankaa tosin vois käyttää vähän ahkerammin...

Hyväkuntoisten hampaiden salaisuus ;)

Makuaistin hemmottelua.

Loma ohi...

..väsymys jäi. Ekoina lomapäivinä olin ihan sippi. Keskiviikkoilta oli kaiken huippu, makasin vain sohvan pohjalla takan lämmössä. Lomailua parhaimmillaan... Jotain hyötyä siitä kuitenkin oli, loppuviikosta ei enää väsyttänyt. Sitten tuli kesäaika ja paluu arkeen. Kellot soi viimeistään puoli seitsemältä, minun sisäinen kello vain on vielä tunnin jäljessä. Jippijaijee, saa nähdä koska tähän tottuu. Eikä tuo loma muutenkaan niin kovin rentouttava ollut, koko ajan oli menoa johonkin suuntaan. Seuraava loma pysytään Jyväskylässä...

Mitä muuta lomasta jäi? Talven hiihtosaldo monikymmenkertaistui, mittarissa aika tasan 42 kilsaa. Enemmänkin olis voinut tulla, mutta kun sunnuntaina hiihdin neljättä päivää putkeen, sain maanantaiks porttikiellon ladulle. Isältä... Mutta mukava oli hiihdellä. Myötätuuleen varsinkin. Jäällä oli hyvä ottaa kunnon spurtti, kun tuuli puhalsi vauhtia. Ens talven sukset viettää samassa paikassa minun kanssa, ei enää äidin ja isän autotallissa odottamassa talven paria hassua pohjoisen reissua.

Aurinkokin lomalla paistoi. Vaikka kuinka yritin paistatella, olen edelleen valkoisen lakanan värinen. Plaah. No, eipähän ainakaan tullut mitään rajoja. Ja paistaa se aurinko onneks Jyväskylässäkin. Varsin mukavaa se on silloin, kun on kotona kirkkaimpaan aikaan ja pölyt pomppii silmissä. Tarttis ehkä tehdä kevätsiivous.

Niin kovasti kuin lomaa odotinkin, oli ihana tulla takaisin kotiin. Saa nukkua omassa sängyssä! Pääsee salille. Josta seuraa pirun kipeät etureidet ja takapuoli... Saa olla rauhassa kotona eikä tartte miettiä, kuka pahastuu, jos ei ehdikään kylään. Ja mikä parasta, huomenna jatkuu graduaherrus...