Sain Oulun suunnalta muikkarit, kun blogia ei ole päivitetty kuin maanantaina. Koska mie olen kiltti isosisko ja teen aina niin kuin pikkuveli käskee, piti sitten keksiä jotain...
Kerroin jonkun aikaa sitten, että meillä on J:n kanssa yhteinen kunnonkohotusprojekti. Tai juoksuprojekti, miten vaan. Pari kuukautta juoksenneltiin juoksumatolla, eri saleilla tosin. Lauantaina käytiin ekan kerran yhdessä ulkona lenkillä. Sellainen kevyt eka lenkki, Laajavuoreen ja takaisin. Kevyt joo, menomatka koko ajan loivaa tai vähemmän loivaa nousua. Tuntuihan se. Pahalta. Edellisen päivän jalkatreeni salilla saattoi pikkuisen painaa. Mutta hengissä selvittiin eli ei kuin eteenpäin.
Tänään oli toisen lenkin vuoro. Alkumatka samaa nousua ja loppumatkasta pieni ekstralenkki. Me juostiin melkein 6 kilsaa! Reilu parisataa metriä vain jäi vajaaks. Saahan olla edes vähän ylpeä? En kai mie ole juossut noin "pitkää" matkaa kuin pari kertaa elämässäni. Tosin en mie nyt kauheasti ole juoksua harrastanutkaan... Mutta kun ei se edes tuntunut pahalta! Pahin oli spurtti kotiin, portaita vauhdilla ylös viidenteen kerrokseen. Hapotti. Kyllä se kymppi vielä menee! Jos siihen ei kuulu portaita :)
 |
| Porkkanapussin erikoisuus. Piti ottaa kuva, että J:kin uskoo :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti