Pintaa syvemmältä

Jalkatreeniä, hammaskiven raaputusta ja graduohjausta. Sellainen oli tämän tytön perjantai. Huolimatta siitä, että pikkuveli totesi minut hulluksi, kun otti mallia ja kokeli mennä aamulla salille, olen urheasti jatkanut aamusaleilua pääsiäistauon jälkeen. Tai urheasti ja urheasti, meille on sattunut hiukka eri geenit mitä tulee aamuherätyksiin, eikä aikaiset herätykset yleensä ole mulle ongelma. Päinvastoin, päivähän menee ihan hukkaan, jos nukkuu vaikka yhdeksään! ;) Mutta siitä salista. Oon ollut tähän asti tosi arka lisään painoja. Pääsiäistauon jälkeen päätin kuitenkin olla rohkeampi. Niinpä olen tämän viikon salikäynneillä lisännyt rohkeasti (minun mittapuulla...) painoja ja tehnyt lyhempiä sarjoja. Tuntuu, tuntuu. On se silti aika hieno tunne, kun huomaa, että jaksaakin. Onhan tässä kohta vuosi tahkottukin, kai siinä ajassa pitääkin  jotain kehitystä tapahtua.

Sitten sitä graduohjausta. Aamun jalkatreenin jälkeen oli kiva kiikkua neljänteen kerrokseen ohjaajan luokse... Vähän ehkä hapotti. Mutta minun gradu etenee! Tai no, ei niin kovasti vielä tänään. Nyt kuitenkin tiedän, mikä on seuraava askel. Yksinkertaista, joskin hidasta analyysia. Siitä se sitten kuulemma nopeutuu, ja olen varmasti valmis jouluun mennessä. Hurjaa! Voin kuulemma huoletta pitää kesällä jopa vähän lomaa. Kyllä mulla on fiksu ohjaaja :)

Tuo minun graduohjaaja on myös minun ohjauksen opintojen HOPS-ohjaaja. Niin että nuo gradukeskustelut ei yleensä pysy pelkkinä gradukeskusteluina vaan niistä tahtoo tulla vähän henkilökohtaisempia. Ei se mitään, yleensä se on ihan kivaa. Varsinkin tänään, minua voimaannutettiin oikein urakalla. Minun pitäis kuulemma oppia näkemään paremmin omat vahvuuteni ja luottaa niihin. Pitäis unohtaa ne puheet, mitä meidänkin kotiryhmässä tulee, että nuori ja kokematon on sama kuin osaamaton. Ja siinä porukassa mie oon nuori! Mitä niitä vahvuuksia sitten on? Uskokaa tai älkää, oon hyvä kirjoittamaan :) Minun esseet kuulemma kertoo loogisesta ajattelusta, osaan analysoida ja muodostaa järkeviä kokonaisuuksia. Aika hauskaa. Ohjaajan mukaan tuon tyylinen gradun toteutus, mitä tässä yritän tehdä, pitäis olla mulle suhteellisen helppoa. Paino sanalla suhteellisen :D Kun tuli puhetta seminaarityöstä, todettiin vielä, että osaan puhua ja kirjoittaa ruotsiakin. Hyvä mie! Mutta miks itse miettii niin harvoin vahvuuksiaan? Miks tarvii jonkun toisen vääntään ne rautalangasta? Miks pitää olla liian vaatimaton? Kehittymisen paikka! 

Niin joo, ja minun hampaissa ei ollut yhtään reikää eikä reiän alkua. Oon siis hyvä huolehtiin hampaistani! Hammaslankaa tosin vois käyttää vähän ahkerammin...

Hyväkuntoisten hampaiden salaisuus ;)

Makuaistin hemmottelua.