..väsymys jäi. Ekoina lomapäivinä olin ihan sippi. Keskiviikkoilta oli kaiken huippu, makasin vain sohvan pohjalla takan lämmössä. Lomailua parhaimmillaan... Jotain hyötyä siitä kuitenkin oli, loppuviikosta ei enää väsyttänyt. Sitten tuli kesäaika ja paluu arkeen. Kellot soi viimeistään puoli seitsemältä, minun sisäinen kello vain on vielä tunnin jäljessä. Jippijaijee, saa nähdä koska tähän tottuu. Eikä tuo loma muutenkaan niin kovin rentouttava ollut, koko ajan oli menoa johonkin suuntaan. Seuraava loma pysytään Jyväskylässä...
Mitä muuta lomasta jäi? Talven hiihtosaldo monikymmenkertaistui, mittarissa aika tasan 42 kilsaa. Enemmänkin olis voinut tulla, mutta kun sunnuntaina hiihdin neljättä päivää putkeen, sain maanantaiks porttikiellon ladulle. Isältä... Mutta mukava oli hiihdellä. Myötätuuleen varsinkin. Jäällä oli hyvä ottaa kunnon spurtti, kun tuuli puhalsi vauhtia. Ens talven sukset viettää samassa paikassa minun kanssa, ei enää äidin ja isän autotallissa odottamassa talven paria hassua pohjoisen reissua.
Aurinkokin lomalla paistoi. Vaikka kuinka yritin paistatella, olen edelleen valkoisen lakanan värinen. Plaah. No, eipähän ainakaan tullut mitään rajoja. Ja paistaa se aurinko onneks Jyväskylässäkin. Varsin mukavaa se on silloin, kun on kotona kirkkaimpaan aikaan ja pölyt pomppii silmissä. Tarttis ehkä tehdä kevätsiivous.
Niin kovasti kuin lomaa odotinkin, oli ihana tulla takaisin kotiin. Saa nukkua omassa sängyssä! Pääsee salille. Josta seuraa pirun kipeät etureidet ja takapuoli... Saa olla rauhassa kotona eikä tartte miettiä, kuka pahastuu, jos ei ehdikään kylään. Ja mikä parasta, huomenna jatkuu graduaherrus...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti