Tarkenee

Oleskeluviikonloppu tais tulla enemmän kuin tarpeeseen, olen ollut tällä viikolla yllättävän tehokas. Olen jaksanut istua joka päivä yliopistolla vähintään sen viisi tuntia ja yleensä tehokasta (?) kirjoitusaikaakin on kertynyt ainakin se nelisen tuntia. Tässä tapauksessa sen on paljon... Gradu on siis edennyt. Varsinkin kun tein alkuviikosta tempun, joka lisäsi motivaatiota huimasti. Tähän asti olen kirjoitellut haastattelujen analyyseja erikseen. Kun kaikki kuusi analyysia olivat eri tiedostoissa, ei yhteen tiedostoon  kertynyt kuin pari hassua sivua. Mutta kun yhdistin analyysit, tulos oli 30 sivua. 30 sivua! Minun gradua, jee! Jossain tiedostojen kätköissä on vielä jemmassa kymmenisen sivua ainakin melkein käyttökelpoista tekstiä tutkimuksen kulusta. 40 sivua! Ai eikö se olekaan sivumäärä, joka ratkaisee? ;)

 

Kun kelit on mitä on, vois sisällä istuminen olla tosi ankeaa. Mulla meni alkuviikko ihan mukavasti. J jopa vähän naureskeli, kun mietin minkä puseron laittaisin, etten palelisi Liikunnalla koneen ääressä. Vaan ei naurais enää, jos olis ollut mukana eilen, kun erehdyin kirjastolle. Siellä oli tukalaa. Hiki valui, kun kiipesi kakkoskerrokseen ja istahti koneelle. Puoli kymmenen aikaan aamulla... Eikä ulkona ollut paljon parempi. Siirryin sitten takaisin Liikunnalle palelemaan. Pääkin rupesi taas toimimaan.

 

Tänään sain hyvällä omallatunnolla napsautella gradutiedostot kiinni. Jatkuu viikon kuluttua! Ensin kulutin kyllä luvattoman paljon aikaa to do -listan tekemiseen. Tein power pointin siitä, mitä pitää tehdä Tornion-reissun jälkeen... Ja eihän sitä voinut jättää tylsästi mustavalkoiseksi, muokkailtu versio on paljon kivempi! Motivoi varmasti palaamaan arkeen... Nyt vain pakkaamaan ja huomenna suunta kohti kotikotia. Tarviikohan siellä pohjoisessa villasukkia... Kun kerran vihdoin ja viimein sain nuo Göteborg-sukatkin pääteltyä.

 

Juhannusta

Tänä vuonna juhannus on oikeasti tuntunut lomalta. Vähän kuin joulu, mutta keskellä kesää. Ja ilman lahjoja... Ollaan oltu J:n kanssa ihan vain kahdestaan ja otettu rennosti. Nautittu siitä, että ollaan kumpikin kotona ilman kiirettä minnekään. Ennen Göteborgin-reissua J teki pari kuukautta graduaan niin tiiviisti, ettei tällaista leppoisaa aikaa juuri ollut. Mie taas yritin ahertaa gradun kans, vaikka ajatukset oli puoliks jo Göteborgissa. Vähän meinas stressata... Reissun jälkeen J on tehnyt pitkiä päiviä töissä ja minun energiat on menny siihen, että pääsen taas kiinni graduarkeen. Torstaina oli jo mehut aika vähissä, mutta jo eilisen latautumisella olisin jaksanut ainakin viikon eteenpäin. Enkä valita, vaikka vapaa oleskelu jatkuukin vielä huomiseen.

Tämän oleskelujuhannuksen aikana ollaan:

Syöty aamupalaksi muutakin kuin rahkaa. Itse asiassa kaikkea muuta kuin rahkaa... Mansikoita, banaania, nektariineja, viinirypäleitä. Varsinkin mansikoita.

Leivottu omenapiirakkaa. Tai mie leivoin, J vastas oikeasta ruoasta. Ettei juhannuksesta tulis ihan kokonaan rahkatonta, sitä on tuolla piirakassa. Ei mikään turha herkku!

Löhötty parvekkeella ja nautittu auringonpaisteesta. Siis löhötty parvekkeella ja nautittu auringonpaisteesta EILEN. Tänään saatiin ihailla pilviä samalla kun pähkäiltiin, pitäiskö kasvit ottaa sisään tuulelta suojaan. Ettei enää useampi tomaatti napsahtais poikki...

Ollaan me sentään tehty muutakin kuin vain löhöilty. Eilen käytiin aamupäivällä pyörillä ihmettelemässä autiota keskustaa. Tänään käytiin kävelemässä ja todettiin, että meno ei ollut yhtään sen vilkkaampaa. Miehän oon viettänyt melkein kaikki juhannukseni Torniossa, jossa yleensä on vähintään yks kauppa auki, oli mikä juhlapyhä tahansa. Mutta ei valittamista. Autio, hiljainen kaupunki vain kannustaa latautumisviikonlopun viettoon. Kun ketään muutakaan ei näy liikenteessä, ei tarvitse itsekään riuhtoa turhia. Tykkään!

Arkijuttuja

Paluu arkeen suoritettu! 

Oon vähintään yhtä väsynyt gradun tekemiseen kuin ennen Göteborgia. Kolme päivää oon tuskaillut yliopistolla sen kanssa eikä etene yhtään. Siltä ainakin tuntuu. Olis ehkä kannattanut pyhittää useampi päivä Göteborgista toipumiselle eikä yrittää olla ahkerampi mitä oikeasti on. Ens viikolla pitää painaa täysillä, sitten on tiedossa viikon loma. Vi får se...

Salilla oon tehnyt koko kropan läpi ja tähän asti oon selvinnyt ilman pahempia jumeja. Tänään tosin oli jalkapäivä eli juhannuksena ei ehkä kauheasti juoksennella... Eilen käytiin J:n kanssa juoksemassa. Lyhyt lenkki ja hirveää taistelua koko matka. Teettää vähän töitä selvitä kympistä syyskuussa... J juoksi viimeks ennen minun reissua ja hölkötteli eilen kevyesti menemään koko pätkän. Reilua.

Kunnon tiskialtaassa (ei siis vessan minikokoisessa lavuaarissa...) tiskaaminen tuntui vielä viime viikonloppuna kivalta. Nyt suurin hohto on jo hävinnyt. Kotitöiden terapeuttinen vaikutus kun tuntuu valitettavasti vaihtuvan aika pian kyllästymiseen. Vessan pesu ja pölyjen pyyhkiminenkään eivät saaneet kovin suurta riemua aikaiseksi. Jostain syystä mie vain olen vieläkin meillä se, jolla on aikaa tehdä kotitöitä. Vaikka J sai jo gradunsa valmiiksi eikä istu enää kirjastolla iltamyöhään... 

Uuni pesty. Nyt kehtaa taas leipoa! 

Onneks paluu arkeen ei ole ihan karuimmasta päästä, onhan edessä pitkä viikonloppu. Ei tartte istua kirjastolla vaan saa olla ulkona. Voi maata parvekkeella ja lukea matkalukemisena olleen dekkarin loppuun. 

 

Mikä parasta, jääkaapissa odottaa kaksi kulhollista mansikoita! Kesän ensimmäiset mansikat. Jos en eläis opiskelijabudjetilla, niitä olis muutama kulhollinen enemmän. Niin monta, että vois elää niillä koko juhannuksen eikä tarttis syödä yhtään makkaraa ;)

HERKKUA <3

Hemma!

Muutama matka paikkareilla, kaks lentoa ja yks junamatka ja kyllä, mie pääsin perjantaina kotiin. Göteborgin lentokentällä meinasin vetistellä kun vain ajattelinkin, että pian olen kotona. Illalla kun pääsin kotiin, olin kai jo niin väsynyt, ettei mitään. Mitäpä sitä turhia pillittämään. Sen sijaan marssin ensi töikseni suihkuun. Voi vau! Sai suihkutella rauhassa eikä tarvinnut miettiä, missä vaiheessa amme ei enää vedä tai (kun huoltomies ystävällisesti kiskoi viemäristä tukkona olleen hiusköntin...) missä vaiheessa vessan lattia tulvii. Eikä täällä ole ammetta, jonka alla vois elellä mikään bakteerivaltakunta!

Entäs sitten sänky? Olen huoletta vedellyt 10 tunnin yöunia eikä satu selkään. Riittää, kun pistää pään tyynyyn. Oon melkein saman tien unessa. Göteborgissa tuli pyöriskeltyä tovi jos toinenkin. Sen lisäksi heräsin yleensä parin tunnin kuluttua nukahtamisesta hirveisiin painajaisiin... Saattaa siis mennä vielä hetki ennen kuin saan kaikki univelat kuitattua, niin huonoilla unilla tuo kuukausi meni. 

Viikonloppu meni matkasta toipumiseen. Oli laukun purkamista ja pyykinpesua. Tuhottiin yhdessä J:n tuliaispulla. Nyt J:kin uskoi, että Hagan pullat on oikeasti ISOJA. 550 grammaa pulla :D

Lauantaina pyörittiin keskustassa. Kuukauden reissun aikana sinne oli tullut kesä. Ilma ei ollut kovin kesäinen, mutta ihmiset olivat kesämielellä. Tunnelma oli aivan eri kuin keväisellä Kompassilla. Keskustakierros tehtiin kävellen. Eilen kaivoin pölyisen pyöräni varastosta ja tehtiin lenkki Vaajakoskelle. J halus Pandalle. Jotenkin kummasti meidän karkkihylly oli tyhjentynyt minun reissun aikana... Pandalta löytyi pitkästä aikaa oikeasti hyviä tarjouksia, joten karkkihylly sai täytettä. Paljon... Paluumatka poljettiin Jyväsjärven toista laitaa, Viherlandian kautta. Siellä ei tarvinnut pysähtyä, vaikka jonkun ruusun olisin mielelläni ottanutkin parvekkeelle. J:n tomaateissa taitaa kuitenkin olla ihan tarpeeksi huoltamista tälle kesälle. Varsinkin kun ne napsahtelevat varresta poikki vähänkään voimakkaamman tuulenpuuskan sattuessa kohdalle ja vaativat siis vahtimista...

Jos ei keskustakierros kävellen tuntunut missään, niin eilisestä pyöräretkestä ei voi sanoa samaa. Lounasaikaan satoi kaatamalla vettä, mutta kun kerran oli mahdollisuus lähteä syömään opiskelijahintaan, niin pakkohan se oli lähteä. Pyörällähän pääsee niin nopeasti, ettei edes ehdi kastua. Kastumisesta en tiedä, mutta takapuoli protestoi. Pyörän penkki on meinaan aika kova kuukauden pyöräilytauon jälkeen... Kauhulla odotan, miltä yläkropassa tuntuu huomenna. Paluu arkeen alkoi nimittäin aamusalilla, hyvin kevyellä sellaisella. Kun pitäis päästä salille huomennakin... Kahden viikon päästä Torniossa ei tarvitse vielä olla bikinikunnossa, mutta elokuun reissu Kroatiaan vaatii vähän töitä ;)

 

Viimeistä viedään

Neljä viikkoa Göteborgissa alkaa olla ohi. Eilen oli viimeinen varsinainen kurssipäivä. Tänään ohjelmassa on enää päättäisillallinen. Huomenna pääsee kotiin. Nukkumaan. Täällä tuo sänky on ihan onneton, pehmeä kuin mikä. Ei ole kiva herätä aamuisin selkäkipuihin. Varsinkaan, kun on saanut nukuttua ruhtinaalliset kuusi tuntia. Pari ekaa viikkoa meni vielä hyvin, mutta tässä vaiheessa kurssia huonot yöunet vaatii jo veronsa. Ei paljon naurata.

Mulla oli tosi vaihtelevat odotukset kurssin suhteen. Toisaalta olin innoissani, toisaalta lähtö oli välttämätön paha. Näin kurssin loppuvaiheessa tunnelmat on yhtä vaihtelevat. Tykkään Göteborgista kaupunkina, täällä on mukavan vihreää ja keskusta on soppelin kokoinen. Toisaalta kurssin sisältö tuotti pettymyksen, luennolla käsiteltiin samoja asioita kuin ruotsin kursseilla Jyväskylässä. Paljon uutta ei ole tullut opittua. Etukäteen harmittelin sitä, että kurssilla on vain suomalaisia. Eikä mennyt pahasti pieleen, suomeahan me ollaan puhuttu keskenämme koko ajan. Se, mitä mie lähdin täältä hakemaan, oli parempi suullinen kielitaito. No, ei ole tarvinnut kauheasti ruotsia puhua. Jonkun verran jossain luennoilla. Kaupassa 'tack' ja 'hej'. Heh. Oma vika, olis voinut olla aktiivisempi. Jos olis vain puhunut ruotsia, olis ehkä saanut kylähullun maineen kurssilaisten keskuudessa, mutta ainakin olis oppinut jotain. Onneks meillä on junaliput varattu Tornion suuntaan. Jos vaikka lähtis Haaparannalle puhumaan ruotsia... 

Tästä kämpästä on ihana päästä pois. Mie en halua edes ajatella, minkälainen bakteerivaltakunta elelee kylpyammeen alla. Puhumattakaan yhteisestä keittiöstä. Ranskassa asuin kuus kuukautta puolta pienemmässä kämpässä ja viihdyin huomattavasti paremmin. Olihan se pieni, mutta siellä oli sentään oma jääkaappi ja mikä tärkeintä, siellä oli puhdasta. Ranska on ollut muutenkin usein mielessä tämän reissun aikana, siihen on ollut hyvä verrata. Tai huono, tuli ikävä Ranskaan :) Ajattelin, että Ruotsissa olis helpompaa, mutta plaah. Ei neljän viikon reissu ole mitään. Vähän pidempi kuin turistireissu, mutta liian lyhyt, että olisin ehtinyt asettua. En oikein päässyt sisälle ruotsalaiseen elämänmenoon ja oma elämä tuntuu olleen tauolla kuukauden. Ranskassa osasin elää, täällä kotiinlähtö oli koko ajan mielessä. Harmi. 

Mutta koska päättäjäisillallisen alkumaljat nautitaan jo tunnin päästä, olis ehkä syytä jättää pohdinnat tällä erää tähän ja alkaa valmistautumaan iltaa varten. Palataan asiaan, kunhan pääsen Suomeen! Jos sitten vaikka olis pirteämpi ja tekstiä syntyis vähän tiuhempaan tahtiin... 

Vapaapäivä

Itse asiassa neljä vapaapäivää putkeen, tänään ollaan jo vapaapäivässä nro 2. Eilen oli Ruotsin kansallispäivä (jep, jotkut kurssilaiset mainosti sitä sanalla 'itsenäisyyspäivä'...), mikä tarkoitti meidän osalta pitkän viikonlopun alkua. Mie olin tylsä, laiska ja älyttömän väsynyt, niin pysyin lenkkiä lukuun ottamatta kämpillä. Sain kirjoiteltua kurssitehtävät tarkistusta vaille valmiiks jo aamupäivän aikana. Loppupäivän otin rennosti, lueskelin dekkaria ja katselin huippusarjoja (kuten Paradise Hotel Danmark...) netti-tv:stä. Teki hyvää. 

Tämän aamun aloitin lenkillä, oli tarkoitus juosta. Juoksinhan mie, vähän vajaat viis kilometriä. Sitten oli pakko vaihtaa kävelyksi, kun pisto kyljessä ei meinannut loppua. Muutenkin oli aika takkuista. Olis ehkä kannattanut miettiä, tartteeko parin viikon tauon jälkeen käydä lenkillä ihan joka päivä... Varsinkin, kun tuo onneton, pehmeä sänky ei ole omiaan kunnon yöuniin eikä olo ole pirteimmästä päästä. No, huomenna en lenkkeile. Kiertelen muuten vaan pitkin kaupunkia kameran kanssa. Toivottavasti on kiva ilma.

Sports Tracker lisäs vähän matkaa ja vauhtia toissa-aamun lenkkiin :D

Lenkin jälkeen suuntasin kohti keskustan kauppoja. Keksin aiemmin, että haluan ehdottomasti farkkushortsit. Mikä on sinänsä tosi omituista, käytin viime kesänä shortseja ekaa kertaa pariin vuoteen. Ehkä siitä syystä mulla oli vain yhdet shortsit. Nytpä on kahdet! Tykkään! Nyt kun niitä vain tarkenis käyttää. 

Shoppailukierroksen päätin lankakauppaan. En sitten pärjännytkään neljää viikkoa ilman lankaa, vaikka niin kovasti vakuutin. J nimittäin ihmetteli pakkaamistani katsellessaan, eikö mukaan lähde yhtään lankakerää. Väitin, että pärjään kyllä ilmankin. Johon J totesi, että löytyy niitä lankakauppoja varmasti Göteborgistakin. Kumpi meistä tunteekaan minut paremmin? En mie muuten, mutta kun muutkin. Pari kurssikaveria tikutteli vieressä, kun katsottiin elokuvaa ja iski pakottava tarve... Hällä väliä, pääasia että mulla on nyt muuta tekemistä kuin keksien mutustaminen Paradise Hotelin ohessa ;) Eikä varpaatkaan palellu Suomeen tullessa, kun on uudet villasukat. Shortsit ja villasukat...

Irtokarkkifanina olis ehkä kannattanut kiertää karkkikauppa kaukaa.
Valinnanvaraa riitti. Pitää ehkä hakea matkaeväät sieltä...

Puoliväli

Göteborgin keikka on nyt aika lailla puolessa välissä. Kaks viikkoa takana, vajaa kaks viikkoa edessä. Viimeinen viikko hurahti vauhdilla ohi, kun oli liikenteessä aamusta iltaan. Useimpina päivinä lähdin aamulla yhdeksän maissa yliopistolle ja kotiuduin illalla kahdeksan jälkeen. Opetus loppui puoli kolmen aikoihin. Yliopistolta äidin hotellille, ylimääräiset tavarat sinne ja suunta kohti Nordstanin kauppakeskusta, josta löytyi joka päivälle eri ruokapaikka. Eikä siinä ollut kuin murto-osa kauppakeskuksen ravintoloista ja kahviloista... Ruokailun ja parin tunnin kaupunkikierroksen jälkeen oli vuorossa iltapala ja jalkojen lepohetki hotellihuoneessa. Sen jälkeen bussilla tai kävellen kämpille, pikakierros netissä ja nukkumaan. Äiti lähti perjantaina, mutta menot eivät loppuneet siihen. Perjantai-iltana käytiin Slottskogenissa piknikillä ja eilen siellä saaristossa. 

Tänään olen nauttinut omasta rauhasta. Aamulla tein pitkästä aikaa lenkin, suuntana Ullevi. Hiukka isompi paikka kuin stadion kotikotona. Olis ollut kiva käydä sisälläkin eikä vain kurkkia ulkopuolelta aidan raosta. Ehkä joskus. Real Madrid ja Paris Saint Germain näköjään pelaavat siellä heinäkuun lopulla. Olisivat voineet tulla pari kuukautta aikaisemmin, niin olisin päässyt stadionille sisään ja saanut J:nkin houkuteltua tänne... Lenkin jälkeen tein kevyet lihaskunnot. Teki hyvää parin viikon (köhköh) tauon jälkeen ja voi olla, että huomenna tuntuu. Ei haittaa! Huomenna alkaa arki, lenkit ja lihaskunnot palaavat ohjelmaan. Ja pitää olla tosi hyvä syy, että ne jää väliin. Kahden viikon laiskottelu saa riittää. Äidin vierailun aikana ei kyllä tuntunut, että olisi laiskotellut, vaikkei mitään varsinaista kuntoilua tullutkaan harrastettua. Niissä kaupunkikierroksissa oli ihan tarpeeks liikuntaa jopa mulle...

Ruotsin reissu on sujunut kivuttomasti tähän asti, mutta tänään meinasi iskeä epätoivo. Kun täällä ei saa sitä rahkaa kaupasta! Tai no, jogurttirahkaa saa Lidlistä, joka tietysti sijaitsee täysin vastakkaisessa suunnassa kuin ICA, jossa muuten on paremmat valikoimat. Itse asiassa ICAstakin saa rahkaa, mutta sitä oikeaa rahkaa myydään vain 500 gramman purkeissä. Puoli kiloa rahkaa taas on hiukka liikaa kerralla syötäväks eikä yhteisen keittiön jääkaappi ole edelleenkään siinä kunnossa, että uskaltaisin säilyttää siellä mitään avattua. Mulla on ikävä jääkaappia, hellaa ja kunnon astioita! Sitä, ettei tartte yrittää keksiä hyvää, terveellistä ja täyttävää ruokaa aineksista, joita voi säilyttää kirjahyllyssä. Varsinkin kun käytettävissä olevat keittiötarvikkeet on hyvin rajalliset. Lautasena toimii vieläkin ekan illan rahkapurkki. Kuten kuvasta näkyy, mie päädyn valitettavan usein tinkimään terveellisyydestä...  

Toinen seikka, joka välillä saa epätoivon valtaan, on minun luonne. Voi miksi ihmisen pitää olla tällainen erakko?! Miksen voi olla sosiaalinen niin kuin kaikki muutkin? Kun pyörii päivät porukan mukana yliopistolla ja parhaassa tapauksessa tekee vielä illallakin jotain yhdessä, alkaa mulla jossain vaiheessa puskea pintaan tarve saada olla yksin. Siinä sitten pinna kiristyen odotellaan tilaisuutta skipata jokin yhteinen ja olla edes vähän aikaa ihan rauhassa. Ja kun kehtaa kieltäytyä siitä yhteisestä, tuntee olevansa maailman huonoin ihminen. Eihän kukaan muukaan vaikuta tarvitsevan omaa aikaa, miksi minun sitten pitäisi? No, se että saan joskus omaa aikaa, on luultavasti loppupeleissä vaan kaikkien parhaaksi... Lisäks oon vielä itsenäinen ja pärjään hyvin iteksenikin. Joillakin muilla se vaikuttaa tekevän tiukkaa. Mutta ei kai aina tartte liikkua pareittain tai ryhmässä? Kaupassa voi kyllä käydä yksinkin. Eikä koulumatkallakaan eksy, vaikkei olisikaan kaveria. Yleensä ainakaan. Enkä nyt sano, ettenkö tykkäis että on seuraa. Vieraassa kaupungissa on ainakin pääsääntöisesti oikein mukava liikkua porukalla. Varsinkin jos sattuu eksymään... Mutta ei niin, että KAIKKI pitää tehdä jonkun kanssa. Vai? Kivoja nämä tällaiset reissut, oppii vain lisää "hyviä" puolia itsestään... HUOH.

Sadekuuroja

Hah, tänään Göteborgissakin paistoi aurinko ja lämpömittari näytti +24! Ei kuitenkaan niin lämmintä kuin Suomessa. Ollaan täällä mietitty, että kesäkuun puolenvälin jälkeen siellä ei luultavasti ole yhtään lämmintä ja aurinkoista päivää. On se kiva olla muualla, kun siellä kerrankin on kunnon kesäkelit. 

Ei Göteborgin säistäkään kyllä voi valittaa, äidin vierailun aikana vain yhtenä päivänä satoi. Sekin oli vain lyhyt, mutta sitäkin tehokkaampi ukkoskuuro. Sateenvarjokaan ei ehkä olisi auttanut, hotellihuoneesta käsin siitä ei ainakaan ollut mitään hyötyä. Onneks oltiin juuri kuuron aikaan Hagassa, josta oli tarkoitus ostaa ISO kanelipulla iltapalaksi. Paettiin kuuroa kahvilaan, josta kyllä sai niitä pullia. Mutta kun ei viitsitty kuivin suin odotella sateen loppumista, niin syötiin sitten ISO keksikin. Puoliksi. Pulla meni kevyesti iltapalaksi. Puoliksi. Syöminen on kivaa... 

Keksi, joka ei oikeasti ollut palanut vaan suklainen. Kahvilan
valaistus vain ei ollut paras mahdollinen.

Pikku pulla... Tuo on muuten äidin käsi,
mulla ei ole tuollaisia sormuksia ;)

Toinen kunnon sadekuuro osui kohdalle tänään. Oltiin pienellä porukalla sovittu retkestä saaristoon. Aurinko paistoi ja aurinkorasvaa sai lotrata oikein urakalla. Kesän ensimmäiset rusketusrajat! Vähän ennen kotiinlähtöä horisonttiin alkoi ilmestyä tummia pilviä. Ukkoskammoisimmat olivat jo hätää kärsimässä, mutta selvittiin saarelta pois ennen sadetta ja jyrinää. Täpötäydessä raitiovaunussa sateesta ei sitten ollutkaan paljoa haittaa. Muuten ei kyllä ollut mitenkään mieltä ylentävä kokemus seistä reilu puoli tuntia kylki kyljessä kanssamatkustajien kanssa. Sen jälkeen pieni sade teki vain hyvää. Suurkaupunkielämässä on puolensa, tuo ratikkamatkailu vain ei kuulu niihin.