Muutama matka paikkareilla, kaks lentoa ja yks junamatka ja kyllä, mie pääsin perjantaina kotiin. Göteborgin lentokentällä meinasin vetistellä kun vain ajattelinkin, että pian olen kotona. Illalla kun pääsin kotiin, olin kai jo niin väsynyt, ettei mitään. Mitäpä sitä turhia pillittämään. Sen sijaan marssin ensi töikseni suihkuun. Voi vau! Sai suihkutella rauhassa eikä tarvinnut miettiä, missä vaiheessa amme ei enää vedä tai (kun huoltomies ystävällisesti kiskoi viemäristä tukkona olleen hiusköntin...) missä vaiheessa vessan lattia tulvii. Eikä täällä ole ammetta, jonka alla vois elellä mikään bakteerivaltakunta!
Entäs sitten sänky? Olen huoletta vedellyt 10 tunnin yöunia eikä satu selkään. Riittää, kun pistää pään tyynyyn. Oon melkein saman tien unessa. Göteborgissa tuli pyöriskeltyä tovi jos toinenkin. Sen lisäksi heräsin yleensä parin tunnin kuluttua nukahtamisesta hirveisiin painajaisiin... Saattaa siis mennä vielä hetki ennen kuin saan kaikki univelat kuitattua, niin huonoilla unilla tuo kuukausi meni.
Viikonloppu meni matkasta toipumiseen. Oli laukun purkamista ja pyykinpesua. Tuhottiin yhdessä J:n tuliaispulla. Nyt J:kin uskoi, että Hagan pullat on oikeasti ISOJA. 550 grammaa pulla :D
Lauantaina pyörittiin keskustassa. Kuukauden reissun aikana sinne oli tullut kesä. Ilma ei ollut kovin kesäinen, mutta ihmiset olivat kesämielellä. Tunnelma oli aivan eri kuin keväisellä Kompassilla. Keskustakierros tehtiin kävellen. Eilen kaivoin pölyisen pyöräni varastosta ja tehtiin lenkki Vaajakoskelle. J halus Pandalle. Jotenkin kummasti meidän karkkihylly oli tyhjentynyt minun reissun aikana... Pandalta löytyi pitkästä aikaa oikeasti hyviä tarjouksia, joten karkkihylly sai täytettä. Paljon... Paluumatka poljettiin Jyväsjärven toista laitaa, Viherlandian kautta. Siellä ei tarvinnut pysähtyä, vaikka jonkun ruusun olisin mielelläni ottanutkin parvekkeelle. J:n tomaateissa taitaa kuitenkin olla ihan tarpeeksi huoltamista tälle kesälle. Varsinkin kun ne napsahtelevat varresta poikki vähänkään voimakkaamman tuulenpuuskan sattuessa kohdalle ja vaativat siis vahtimista...
Jos ei keskustakierros kävellen tuntunut missään, niin eilisestä pyöräretkestä ei voi sanoa samaa. Lounasaikaan satoi kaatamalla vettä, mutta kun kerran oli mahdollisuus lähteä syömään opiskelijahintaan, niin pakkohan se oli lähteä. Pyörällähän pääsee niin nopeasti, ettei edes ehdi kastua. Kastumisesta en tiedä, mutta takapuoli protestoi. Pyörän penkki on meinaan aika kova kuukauden pyöräilytauon jälkeen... Kauhulla odotan, miltä yläkropassa tuntuu huomenna. Paluu arkeen alkoi nimittäin aamusalilla, hyvin kevyellä sellaisella. Kun pitäis päästä salille huomennakin... Kahden viikon päästä Torniossa ei tarvitse vielä olla bikinikunnossa, mutta elokuun reissu Kroatiaan vaatii vähän töitä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti