Puoliväli

Göteborgin keikka on nyt aika lailla puolessa välissä. Kaks viikkoa takana, vajaa kaks viikkoa edessä. Viimeinen viikko hurahti vauhdilla ohi, kun oli liikenteessä aamusta iltaan. Useimpina päivinä lähdin aamulla yhdeksän maissa yliopistolle ja kotiuduin illalla kahdeksan jälkeen. Opetus loppui puoli kolmen aikoihin. Yliopistolta äidin hotellille, ylimääräiset tavarat sinne ja suunta kohti Nordstanin kauppakeskusta, josta löytyi joka päivälle eri ruokapaikka. Eikä siinä ollut kuin murto-osa kauppakeskuksen ravintoloista ja kahviloista... Ruokailun ja parin tunnin kaupunkikierroksen jälkeen oli vuorossa iltapala ja jalkojen lepohetki hotellihuoneessa. Sen jälkeen bussilla tai kävellen kämpille, pikakierros netissä ja nukkumaan. Äiti lähti perjantaina, mutta menot eivät loppuneet siihen. Perjantai-iltana käytiin Slottskogenissa piknikillä ja eilen siellä saaristossa. 

Tänään olen nauttinut omasta rauhasta. Aamulla tein pitkästä aikaa lenkin, suuntana Ullevi. Hiukka isompi paikka kuin stadion kotikotona. Olis ollut kiva käydä sisälläkin eikä vain kurkkia ulkopuolelta aidan raosta. Ehkä joskus. Real Madrid ja Paris Saint Germain näköjään pelaavat siellä heinäkuun lopulla. Olisivat voineet tulla pari kuukautta aikaisemmin, niin olisin päässyt stadionille sisään ja saanut J:nkin houkuteltua tänne... Lenkin jälkeen tein kevyet lihaskunnot. Teki hyvää parin viikon (köhköh) tauon jälkeen ja voi olla, että huomenna tuntuu. Ei haittaa! Huomenna alkaa arki, lenkit ja lihaskunnot palaavat ohjelmaan. Ja pitää olla tosi hyvä syy, että ne jää väliin. Kahden viikon laiskottelu saa riittää. Äidin vierailun aikana ei kyllä tuntunut, että olisi laiskotellut, vaikkei mitään varsinaista kuntoilua tullutkaan harrastettua. Niissä kaupunkikierroksissa oli ihan tarpeeks liikuntaa jopa mulle...

Ruotsin reissu on sujunut kivuttomasti tähän asti, mutta tänään meinasi iskeä epätoivo. Kun täällä ei saa sitä rahkaa kaupasta! Tai no, jogurttirahkaa saa Lidlistä, joka tietysti sijaitsee täysin vastakkaisessa suunnassa kuin ICA, jossa muuten on paremmat valikoimat. Itse asiassa ICAstakin saa rahkaa, mutta sitä oikeaa rahkaa myydään vain 500 gramman purkeissä. Puoli kiloa rahkaa taas on hiukka liikaa kerralla syötäväks eikä yhteisen keittiön jääkaappi ole edelleenkään siinä kunnossa, että uskaltaisin säilyttää siellä mitään avattua. Mulla on ikävä jääkaappia, hellaa ja kunnon astioita! Sitä, ettei tartte yrittää keksiä hyvää, terveellistä ja täyttävää ruokaa aineksista, joita voi säilyttää kirjahyllyssä. Varsinkin kun käytettävissä olevat keittiötarvikkeet on hyvin rajalliset. Lautasena toimii vieläkin ekan illan rahkapurkki. Kuten kuvasta näkyy, mie päädyn valitettavan usein tinkimään terveellisyydestä...  

Toinen seikka, joka välillä saa epätoivon valtaan, on minun luonne. Voi miksi ihmisen pitää olla tällainen erakko?! Miksen voi olla sosiaalinen niin kuin kaikki muutkin? Kun pyörii päivät porukan mukana yliopistolla ja parhaassa tapauksessa tekee vielä illallakin jotain yhdessä, alkaa mulla jossain vaiheessa puskea pintaan tarve saada olla yksin. Siinä sitten pinna kiristyen odotellaan tilaisuutta skipata jokin yhteinen ja olla edes vähän aikaa ihan rauhassa. Ja kun kehtaa kieltäytyä siitä yhteisestä, tuntee olevansa maailman huonoin ihminen. Eihän kukaan muukaan vaikuta tarvitsevan omaa aikaa, miksi minun sitten pitäisi? No, se että saan joskus omaa aikaa, on luultavasti loppupeleissä vaan kaikkien parhaaksi... Lisäks oon vielä itsenäinen ja pärjään hyvin iteksenikin. Joillakin muilla se vaikuttaa tekevän tiukkaa. Mutta ei kai aina tartte liikkua pareittain tai ryhmässä? Kaupassa voi kyllä käydä yksinkin. Eikä koulumatkallakaan eksy, vaikkei olisikaan kaveria. Yleensä ainakaan. Enkä nyt sano, ettenkö tykkäis että on seuraa. Vieraassa kaupungissa on ainakin pääsääntöisesti oikein mukava liikkua porukalla. Varsinkin jos sattuu eksymään... Mutta ei niin, että KAIKKI pitää tehdä jonkun kanssa. Vai? Kivoja nämä tällaiset reissut, oppii vain lisää "hyviä" puolia itsestään... HUOH.