Tänä vuonna juhannus on oikeasti tuntunut lomalta. Vähän kuin joulu, mutta keskellä kesää. Ja ilman lahjoja... Ollaan oltu J:n kanssa ihan vain kahdestaan ja otettu rennosti. Nautittu siitä, että ollaan kumpikin kotona ilman kiirettä minnekään. Ennen Göteborgin-reissua J teki pari kuukautta graduaan niin tiiviisti, ettei tällaista leppoisaa aikaa juuri ollut. Mie taas yritin ahertaa gradun kans, vaikka ajatukset oli puoliks jo Göteborgissa. Vähän meinas stressata... Reissun jälkeen J on tehnyt pitkiä päiviä töissä ja minun energiat on menny siihen, että pääsen taas kiinni graduarkeen. Torstaina oli jo mehut aika vähissä, mutta jo eilisen latautumisella olisin jaksanut ainakin viikon eteenpäin. Enkä valita, vaikka vapaa oleskelu jatkuukin vielä huomiseen.
Tämän oleskelujuhannuksen aikana ollaan:
Syöty aamupalaksi muutakin kuin rahkaa. Itse asiassa kaikkea muuta kuin rahkaa... Mansikoita, banaania, nektariineja, viinirypäleitä. Varsinkin mansikoita.
Leivottu omenapiirakkaa. Tai mie leivoin, J vastas oikeasta ruoasta. Ettei juhannuksesta tulis ihan kokonaan rahkatonta, sitä on tuolla piirakassa. Ei mikään turha herkku!
Löhötty parvekkeella ja nautittu auringonpaisteesta. Siis löhötty parvekkeella ja nautittu auringonpaisteesta EILEN. Tänään saatiin ihailla pilviä samalla kun pähkäiltiin, pitäiskö kasvit ottaa sisään tuulelta suojaan. Ettei enää useampi tomaatti napsahtais poikki...
Ollaan me sentään tehty muutakin kuin vain löhöilty. Eilen käytiin aamupäivällä pyörillä ihmettelemässä autiota keskustaa. Tänään käytiin kävelemässä ja todettiin, että meno ei ollut yhtään sen vilkkaampaa. Miehän oon viettänyt melkein kaikki juhannukseni Torniossa, jossa yleensä on vähintään yks kauppa auki, oli mikä juhlapyhä tahansa. Mutta ei valittamista. Autio, hiljainen kaupunki vain kannustaa latautumisviikonlopun viettoon. Kun ketään muutakaan ei näy liikenteessä, ei tarvitse itsekään riuhtoa turhia. Tykkään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti