Sarjassamme "pakko saada". Kun näin sen ekan kerran, se jäi kauppaan. Enhän mie sitä tarvinnut. Mutta kun vähän aikaa mietti, niin tarvitsinpas sittenkin. Vielä tammikuussa join rahkasmoothieni sivistyneesti lasista. Sitten tutustuin heraproteiinijauheeseen, jonka sekoitin maitoon Tupperwaren "shakerissa". Normi-ihmiset heiluttelee sellaisilla kerman vaahdoksi. Sen kanssa tosin pelkäsin aina, että kansi ei kestä kovaa heiluttelua. Eihän se kestänyt tippumista olohuoneen matollekaan joskus muinoin kotikotona. Terveisiä vaan pikkuveljelle...
Kaiken järkeilyn ja kateutta herättävien mielikuvien (tuon kanssa näyttää takuulla oikealta urheilijalta ;) ) jälkeen poljin viimaa ja liukkaita pyöräteitä uhmaten kauppaan, jossa törmäsin shakeriin viikonloppuna. Menomatka oli helppo, myötätuuli ja hyvä peesi veivät nopeasti perille. Peesi oli jopa niin tehokas, että tajusin juuri ja juuri jarruttaa oikeassa tienhaarassa. Muuten olisin päätynyt peesiapuni perässä ties minne. Paluumatka olikin kylmää kyytiä. Jalat hapoille on just oikea tapa viettää lepopäivää... Mutta mullapa on nyt ihan ikioma shaker, josta nautittuna litku kuin litku maistuu varmasti tosi hyvältä! Ulkonäkökin on tosi katu-uskottava, eikö? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti