Kevään isoin stressin aiheuttaja selätetty! Mulla oli eilen seminaarityön esittely. Syksyllä jäi kunnon traumat tutkimussuunnitelman esittelystä, niin en odottanut tuota toista esiintymistä kovin suurella innolla. Mutta tiedättekö sen tunteen, kun miettii ja jännittää jotain jo kauan etukäteen ja sitten se meneekin tosi hyvin ja sen jälkeen voi vain hymyillä? Eilen oli just sellainen olo. Osasin puhua ruotsia, sanat ei kaikonneet päästä (niinku syksyllä) ja sain vastattua suht järkevästi kaikkiin kysymyksiinkin (päinvastoin kuin syksyllä). Eikä minun työtäkään lytätty, vaikka se hiukan hämmennystä herättikin. Kielten laitoksella kun harrastetaan teorialähtöisiä eikä aineistolähtöisiä graduja eikä kukaan ainakaan ole koskaan kuullut sanaa 'fenomenologia'. Sen lausuminenkin tuotti ongelmia. Jopa ohjaajalle :)
Kaiken kaikkiaan seminaarista jäi siis hyvät fiilikset. Varsinkin, kun sain kuulla olevani rohkea valittuani tuollaisen omituisen lähestymistavan. Jopa tyhmänrohkea, sanoisin... Kuitenkin tuosta sai uutta intoa ja puhtia gradun tekoon. Eri asia sitten, kuinka kauan ne kestää. Varsinkin kun meinasin olla hurja ja pitää viikon mittaisen pääsiäisloman! Aika jännää, kokonainen viikko ilman gradua ja melkein kokonainen viikko ilman mitään koulujuttuja. Huippua!
Kävin torstaina passikuvassa. Olis ehkä kannattanut valita toinen päivä. Sellainen, jota ennen ei ole stressannut niin montaa päivää ja nukkunut huonosti niin montaa yötä. Mutta onhan se kaunista, kun sillä passikuvan tyypillä on ylipitkien hiusten (ens viikolla pääsen myös kampaajalle) lisäks triplasilmäpussit...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti