Maanantaista torstaihin oli ohjauksen lähijakso. Täysiä päiviä yliopistolla, paljon keskustelua ja vielä enemmän ajatuksia. Loppuviikosta on pää niin tukossa, ettei mikään liiku. Päästä se tukkoisuus valuu viikonlopun aikana kroppaan ja ilmenee väsymyksenä. On väsymystä, johon liikunta auttaa. Kunnon rääkin jälkeen olo on kevyempi ja energisempi. Sitten on sellaista väysymystä, että kun se iskee, niin on parempi kömpiä kirjan kanssa peiton alle tai linnoittautua suklaalevyn kanssa sohvannurkkaan. Suosiolla... Torstain luentojen jälkeinen väsymys oli tuota ensimmäistä, eilen taas tuota jälkimmäistä pahimmillaan. Mutta kun on itsepäinen ja tykkää tehdä kaiken vaikeimman kautta, niin tuo suosiolla ei oikein onnistu. Kävin salilla, mutta ei siitä sen enempää. Loppupäivän vietinkin sitten sohvannurkassa. Suosiolla :)
Vaikka mikään muu ei kulkenut, puikot suihkivat. Päätin, että tänä viikonloppuna saan jotain valmiiksi. Ja sain. Alpakkaisen tuubihuivin, joka on mallia pura ja kokoa. Niin monta kertaa purin sen ja aloitin taas alusta. Ihanan kamalan aivotonta neulottavaa...
Toinen valmistunut ei sitten ollutkaan ihan niin aivotonta. Pointellet kirjasta sukkia.rakkaudella. Ensimmäistä sukkaa oli jännä tehdä, siitähän tuli ihan oikeanlainen! Toiseen olisi jo kaivannut vähän vaihtelua. Hmph, minäkö muka kyllästyn helposti? En kai :D Lopptulokseen olen kyllä tyytyväinen. Vaikka kärkien silmukointikaan ei nyt jostain kumman syystä oikein kulkenut... Ohuen ohuet puikotkin ovat vielä kaikki ehjiä, jei!
Hovikuvaajan taiteellinen näkemys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti