Tiukkaa teki, mutta pakko mikä pakko. Tarkoitushan oli palata arkeen jo viime viikolla, mutta kun minusta on tullut laiska ja saamaton, niin päätin sittenkin palata kunnolla vasta tällä viikolla. Viikonloppu meni aivan liian nopeasti... Päätin palauttaa rytminkin arkeen, joten tänä aamuna soi kello tasan 6:40. Pari minuuttia myöhemmin jaksoin jo noustakin ja 7:30 aloitin alkulämmittelyn salilla. Eläköön arkirytmi...
Uuden vuoden kunniaksi otin käyttöön uuden saliohjelman. Edellinen alkoi jo kyllästyttää, olihan se käytössä suurimman osan syksyä. Ainoa huono puoli on, että kehittelen itse nuo ohjelmani. Pelkään aina, että jotain puuttuu ja jotain on liikaa, on liian yksipuolista tai liian jotain. Mallia olen ottanut saliohjelmasta, joka minulle tehtiin kesällä, kun aloitin saleilun. Kaippa se menettelee, varsinkin kun ei ole mitään erityisiä tavoitteita. Olen kyllä miettinyt, että olisi kiva, jos olisi jokin tavoite. Saisi treeniin vähän lisäpotkua. Eikä ehkä tulisi luistettua ryhmätunneistakaan niin herkästi... Mullahan iski ennen joulua joku ihme kyllästyminen niihin, ei vain huvittanut lähteä. Jos nyt ensin palaisi vanhaan rytmiin, niin että kävisi sen pari kertaa viikossa steppailemassa tai combaticissa. Ja venyttelyssä ;) Sitten voisi alkaa miettiä sitä tavoitetta. Ehkä :)
Paluu arkeen onnistui, jos ei nyt hyvin niin ainakin kohtuullisesti, myös siinä mielessä, että gradujumituskin hellitti vähän. Laitoin ohjaajalleni viestiä niin kuin aioin, ja vastaus tuli nopeasti. Nyt on jo muutama (3 :D ) sivu metodiesseestä siinä kunnossa, että ne voi antaa ohjaajan luettaviksi. Jei! Huomenna ajattelin tutustua fenomenologiaan ja fenomenografiaan. Jos ei muuta, niin ainakin ne kuulostavat joltain kovin fiksulta ja tieteellisiltä. Eikö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti