On mukavaa jumitusta. Sitten on ei-niin-mukavaa jumitusta. Tänään olen kärsinyt molemmista.
Mukava jumitus on sitä, jonka tietää menevän ohi. Se on itse aiheutettua, seurausta reilun viikon salitauosta ja sen jälkeisestä treenauksen uudelleen aloittamisesta. Se tuntuu jaloissa, varsinkin reisissä ja pakaroissa, lapojen välissä ja vähän hauiksissakin. Tämä jumitus ei kuitenkaan ole mitään verrattuna siihen, joka iski ensimmäisen opiskeluvuoden joulun jälkeen, kun valitsimme uuden vuoden ensimmäiseksi jumpaksi circuitin. Ei niin kovin fiksu veto. Seuraavana päivänä ei voinut tehdä mitään, kun joka paikkaan koski. Senkin olisi ehkä voinut välttää venyttelemällä... Siinä olisikin paikka uudenvuoden lupaukselle, venyttelen ainakin, köh köh, kerran viikossa? Sovittu. Alkaa ensi viikolla :D
Sitten se toinen jumitus. Huoh. Se on henkistä jumitusta ja liittyy erääseen G:llä alkavaan "pikku" projektiin. Uskoin ja toivoin, että parin viikon joululoma auttaa ja sen jälkeen on uutta virtaa tarttua toimeen. Eipäs ollutkaan, ei kiinnosta pätkääkään. Miksei voisi vain suorittaa kaikki kurssit ja valmistua? Miksi pitää tehdä joku typerä gradu? Niin, tai miksi minussa ei voi olla tippaakaan tutkijaa? Kai se vika on (taas) geeneissä. Kiitti vain, äiti ja isä ;) Mutta jos sitäkin projektia jatkaisi sitten ensi viikolla, voisi vaikka ottaa yhteyttä graduohjaajaan. Kun sellainenkin (itse asiassa niitä on kaksi...) kerran on olemassa. Jos se vaikka auttaisi. Det hoppas jag.
Nyt aion kuitenkin kärsiä vain viikonloppujumituksesta. Siitä, että aamulla voi hyvällä omallatunnolla venyä sängyssä juuri niin pitkään kuin huvittaa. Minun vuorokausirytmi ei ole vielä ihan palautunut joululoman jäljiltä... Toinen osa viikonloppujumitusta on se, että voi uppoutua kirjaan tai katsoa putkeen niin monta jaksoa NCIS:ää kuin vain jaksaa. Tänä viikonloppuna voisi olla kirjan vuoro.
Sitten se toinen jumitus. Huoh. Se on henkistä jumitusta ja liittyy erääseen G:llä alkavaan "pikku" projektiin. Uskoin ja toivoin, että parin viikon joululoma auttaa ja sen jälkeen on uutta virtaa tarttua toimeen. Eipäs ollutkaan, ei kiinnosta pätkääkään. Miksei voisi vain suorittaa kaikki kurssit ja valmistua? Miksi pitää tehdä joku typerä gradu? Niin, tai miksi minussa ei voi olla tippaakaan tutkijaa? Kai se vika on (taas) geeneissä. Kiitti vain, äiti ja isä ;) Mutta jos sitäkin projektia jatkaisi sitten ensi viikolla, voisi vaikka ottaa yhteyttä graduohjaajaan. Kun sellainenkin (itse asiassa niitä on kaksi...) kerran on olemassa. Jos se vaikka auttaisi. Det hoppas jag.
Nyt aion kuitenkin kärsiä vain viikonloppujumituksesta. Siitä, että aamulla voi hyvällä omallatunnolla venyä sängyssä juuri niin pitkään kuin huvittaa. Minun vuorokausirytmi ei ole vielä ihan palautunut joululoman jäljiltä... Toinen osa viikonloppujumitusta on se, että voi uppoutua kirjaan tai katsoa putkeen niin monta jaksoa NCIS:ää kuin vain jaksaa. Tänä viikonloppuna voisi olla kirjan vuoro.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti