Voisikohan sisäistä kelloa säätää niin, että se ei erottaisi viikonloppu- ja arkiaamuja toisistaan? Minun sisäinen kelloni kun valitettavasti erottaa. Tai oikeastaan ajastaa ne väärinpäin. Joka ikinen aamuherätys tällä viikolla on ollut työn ja tuskan takana. Tiistaina kyllä huijasin ja heräsin vasta synttärisankarin kelloon. Ajattelin, että olisi ollut epäreilua herättää toinen kovin aikaisin syntymäpäivänä. No, saatiin nukkua ehkä vartin pidempään tuolla logiikalla :) Mutta siis, maanantaista asti olen odottanut lauantaiaamua, jolloin saa nukkua just niin pitkään kuin haluaa. Ja miten käy lauantaiaamuna? Se sisäinen kello on kai tottunut siihen, että seitsemän aikaan aamulla ollaan jo hereillä ja kohta lähdetään salille. Niinpä olin tänään ihan pirteä ennen seitsemää. Masentavaa. Onneksi kohta on taas maanantai ja väsyttää...
Jos ei tuota aamuväsymystä lasketa, niin viikko oli yllättävän onnistunut. Metodiessee alkaa pikku hiljaa näyttää esseeltä. Kirjoittaminen tuntuu välillä jopa ihan kivalta. Huolestuttavaa. Mutta eiköhän se taas ensi viikolla tai viimeistään sitä seuraavalla tökkää. Positiivisella asenteella vaan... Ja jos ei muu auta, niin aina voi käydä combatissa purkaan turhautumiset ja huhkiin lihakset kipeiksi useaksi päiväksi. Sitten on pakko tehdä aivotyötä ja kirjoittaa, kun ei muuhunkaan enää pysty.
Loppuun vielä tämän aamupäivän tuotos. Listasin pari viikkoa sitten lankani Ravelryyn ja totesin, että niitä on kertynyt ihan kivasti (J taisi käyttää sanaa PALJON). Cookie A:n vastapainoksi kaipasin jotain vähän simppelimpää. Tuli idea raitasukista. Pakko tehdä raitasukat! Nyt! Kuningatarjäätelöä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti