Olipahan oikea väsymysviikko! Tiedä sitten johtuiko se arkirytmistä vai siitä, että gradun tekeminen meni itsen kanssa taisteluksi. Pahimmat jumitukset hellittivät, mutta tilalle tuli uusia. Metodiessee meinaa edelleen vähän tökkiä. Mutta ei hätää, tekstiä on sentään kasassa ruhtinaalliset kuusi sivua. Joista korkeintaan neljä on käyttökelpoista tekstiä... Pahimman epätoivon ja tuskaantumisen hetkellä päätin, että pääasia on kirjoittaa edes jotain, muuten iskee kirjoituslamaannus ja kirjoituskynnys nousee kattoon asti. Niinpä sitten kirjoitin, kaiken mitä olin haastattelusta ja sisällönanalyysista viime päivinä lukenut. Teksti on yksi iso sekametelisoppa, jossa ei ole yhtä ainoaa lähdeviitettä. Mutta hällä väliä, siinä on sanoja! Ja niistä sanoista voi muokkaamalla saada aikaan suht järjellistä tekstiäkin. Hyvä minä!
Ankean arjen pelasti pehmeä, kesänkeltainen sukkalanka. Istuin eilisen illan sohvan nurkassa ja tikutin sukkaa joululahjaksi saamastani sukkia.rakkaudella. -kirjasta. Kuinka terapeuttista! Ajatukset oli pakko pitää kasassa ja katse kaaviossa. Keskittyä piti kaavion monimutkaisuuden lisäksi myös siksi, että pelkäsin katkaisevani uudet, puiset 2,25 sukkapuikkoni. Olenhan saanut kahtia kunnon kokkiveitsenkin (jäätelöä paloitellessa), niin miksen sitten ohuen ohuita sukkapuikkojakin... Veitsiepisodin aikaan en edes käynyt vielä salilla. Mutta puikot pysyivät kokonaisina ja pehmeä lanka liukui kuin unelma. Viikko pelastettu.
Myös tämän päivän lenkillä oli terapeuttisia vaikutuksia. Aurinko paistoi! Ekaa kertaa ties kuinka pitkän tauon jälkeen. Tuntui ihan keväältä, vaikka pakkasta oli melkein -15. Reisissä tuntui mukavasti eilisen salitreenin jäljiltä. Hyvä syy kiivetä Harjun portaat, niiden jälkeen tuntui vielä enemmän :) Voisi olla syytä panostaa vähän tuohon aerobiseen puoleenkin eikä vain heilua salilla... Mutta arkiaamujen väsymyksen ja iltapäivien graduturtumuksen vastapainoksi on kivaa, että välillä tuntuu ja kunnolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti