Sivut

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Piristyksiä

Jos joku ei vielä ole huomannut, niin tuo gradun teko ei ole yhtään minun juttu. Stressaa, aina väsyttää, tylsistyttää... Tosin en ole kyllä ainakaan vielä tavannut ketään muutakaan, joka kyseisestä urakasta olisi suuresti nauttinut. Joskus synkimmällä hetkellä kävi mielessä, että voisi hakea kevään yhteishaussa ammattikouluun... Mutta ehkei sentään, sisulla mennään. Hitaasti mutta varmasti (kai). Pakko kai tuonkin urakan joskus on valmistua? 

Tässä reilun kuukauden aikana on ollut hyvin aikaa keksiä kaikkea oikeasti mukavaa tekemistä, joilla täyttää välitunnit. Kaikilla muillakin koululaisilla on välitunnit, miksei siis gradun kanssa ahertajilla?  Tai "ahertajilla", ihan miten vain. RuokaTUNTI ainakin on pakko pitää, sen voi ajoittaa vaikka Suurimman pudottajan päiväuusinnan paikkeille :)

Aivotyön (kyllä siellä jotain tapahtuu!) vastapainoksi pitää tehdä välillä jotain sellaista, missä näkee työnsä jäljen. Pitää siis kaivaa puikot ja lanka esiin. Senkin ehtii hyvin tehdä ruokatunnilla, ei vain itselle viitsi kuitenkaan kokata mitään ihmeellistä. Ja kun neuloo, aina joskus saa jotain valmiiksikin. Tai tässä tapauksessa puolivalmiiksi, toinen sukka on vielä alkutekijöissään. Saanko esitellä, valmis kuningatarjäätelösukka! Tykkään! Kaikki sata päättelemätöntä langanpäätä lämmittivät mukavasti varpaita tuossa poseeratessa. Yhden välitunnin aikana... Myöhemmin ne lämmittävät varmasti mieltä, kun tulee päättelyn aika. Jos nyt ensin tekis toisenkin sukan valmiiksi, niin olis tuplasti pääteltäviä. Tuplasti hauskempaa.


Kun on muutaman tunnin istunut koneen ääressä, ja parhaassa tapauksessa jopa saanut jotain aikaiseksikin, ei päässä liiku enää mikään. Keksi siinä sitten keino, jolla aivot saisi taas toimimaan! Juoksumatto on yllättävän hyvä. Tarpeeksi vaan vauhtia mittariin, niin ei tarvitse ajatella mitään. Yrittää vain laskea, kuinka monta minuuttia tuskaa on vielä jäljellä. No ei vain, se on kivaa! Varsinkin jos selviää siitä ajatuksesta, että takana on vasta minuutti, vielä ties kuinka monta jäljellä. Juoksumattoratkaisussa on vain se ongelma ettei sitä tällä kunnolla jaksa kovin montaa kertaa viikossa toteuttaa. Mutta josko se tästä. Tänään ainakin tuli tehokas treeni, kun piti vielä vaeltaa lumikerroksen läpi kotiin tuulessa ja tuiskussa. Toivottavasti kukaan ei nähnyt, kun sananmukaisesti raahustin viimeiset metrit meidän ulko-ovelle. Mutta aivot toimii taas!

Ja vaikkei näin kai saisi ajatella (koska ruokaahan ei saa käyttää palkitsemiseen tai lohdutukseen tai suunnilleen mihinkään muuhunkaan), niin kyllä hyvä ruoka vain auttaa kummasti. Niin aamulla, ruokatunnilla, kuin graduaherruksen jälkeenkin. Tässä eilisen iltapala ja tämän aamun aamupala. Vaihteeksi jotain muuta kuin smoothieta, ei ollut saliaamu :) Ohje täältä




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti