Salitusta

Tykkään tosi paljon minun uudesta saliohjelmasta. Vaikka miksipä en tykkäisi, itsehän sen suunnittelin... Teen kaksijakoista ohjelmaa. Eka päivänä rinta, olkapäät, selkä ja vasta, toisena jalat, hauis ja ojentajat. Kuten sanottu, nuo on matkittu minun kaikkien aikojen ekasta ohjelmasta, joka suunniteltiin mulle. Toinen kerta olisi jo maksanut, joten päätin, että olen jo tarpeeksi pätevä ;) Mutta takaisin asiaan. Eilen tein eka päivän liikkeet. Tänä aamuna oli jalkojen vuoro. Olen aika varovainen lisäämään painoja, mutta nyt päätin, että pakko rohkaistua. Nyt tuntuu kivasti vähän joka puolella. Se on sitä mukavaa jumitusta... Ja muistin jopa venytelläkin eilen illalla, jei!

Tykkään myös käydä salilla aamuisin. Sinne lähtö ei ehkä aina ole niin kovin helppoa, mutta yleensä silmät saa auki ennen alkulämmittelyä. ja minunhan piti olla aamuihminen... Nimenomaan piti. Tänä aamuna eräs tyttö alkoi jutella, kun oltiin yhtä aikaa pukuhuoneessa lähdössä. Totesin, että minulle sopii parhaiten hiljainen aamusali, ei oikein juttu luistanut. Asia olisi luultavasti ollut aivan toinen lämpimän suihkun ja aamupalan (= aamujuoma à la Villakaniini, sis. rahkaa, banaania ja maitoa, vaihtelevasti myös jotain muuta. Eilisestä lähtien myös heraproteiinijauhetta...) jälkeen. Tai sitten minusta on oikeasti tullut erakko... Tai vain ei-enää-ihan-niin aamuihminen.

Aamujuoma à la Villakaniini.

Punttien kanssa värkkäämiselle vastapainoa. Nämä tulivat viime viikolla postissa. Minunhan ei pitänyt, mutta kun Lumoavassa Langassa oli loppuunmyynti. Kukaan muu ei varmasti olisi ostanut lankoja, ja ne olisivat jääneet kaupan pitäjälle riesaksi... Siksi, ja vain siksi nämä kotiutuivat meille. Väinämöistä väreissä Krookus ja Kurpitsa. Kurpitsa on oikeastaan äidin. Lupasin tehdä uudesta sukkakirjasta äidille sukat, jos hän ostaa langan. Niin tai itse asiassa soitin ja rukoilin, että kun nyt sais kivaa lankaa edullisesti, saanhan tehdä sulle sukat... Koska, tietysti, olen äidin suosikkitytär (ainoa tytär...), hän suostui.