Sunnuntainen tynkälenkki jäi harmittamaan niin paljon, että
kiskoin eilisen gradu-urakan jälkeen lenkkarit jalkaan ja otin suunnan kohti
Jyväsjärveä. Olihan hiukka parempi juosta parinkymmenen asteen pilvikelillä
kuin helteessä auringon paahtaessa. Tarkoitus ei ollut tehdä mitään extremeä,
mutta päätin kuitenkin juosta Keskussairaalan kautta takaisin kotiin. Eikä
siinä muuta extremeä kuin se pikku mäki. Alkupäässä vähän pelotti, mutta kun
hölkkäilin tarpeeksi hitaasti, niin pääsin mäen päälle. Kotiinkin jaksoin. Matka
tosin tuntui aavistuksen pidemmältä kuin olin ajatellut...
Kotiin päästyäni totesin keskivauhdin olleen masentavan
hidas. Syytin sitä mäkeä. Kunnes tajusin, että olin juuri vetänyt kolmannen
juoksulenkin neljän päivän sisään. Kumma kun vauhti ei ole huipussaan...
Johtuiko sitten lenkeistä vai mistä, mutta pää oli tyhjää
täynnä, kun kotiuduin yliopistolta tänään. Mielessä kummitteli herkkukahvi,
mutta päädyin tyhjään kotiin syömään sitruunajogurttia. J:n kaveri Oulusta on
kylässä, eli minun pyörä on varattu. Muuten olisin polkenut Lidliin ostamaan
kylmää lattea. Ja croissantin. Ainakin kaksi.
Salille lähtökin käväisi
mielessä, mutta hylkäsin ajatuksen. Aamusali on minun juttu, ilta- tai
iltapäiväsali taas ehdottomasti ei. Lenkki taas kuuluu iltapäivään, mitkään
aamuaerobiset tyhjällä vatsalla ei toimi mulla. Testattu on. Jyväskylässä ja
Göteborgissa. Ei hyvä Suomessa eikä Ruotsissa, eli ei toimi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti