Gradun kanssa painiminen, vieraat ja penkkiurheilu Kalevan kisojen muodossa verottavat bloggausintoa.
Maanantaina tein lähempää tuttavuutta yliopistolle johtavaan hiekkatiehen. Olin lähdössä kotiin ja matkan varrella oli sopivasti puska, joka peitti näkyvyyden. En nähnyt ylhäältä tulevaa pyöräilijäpoikaa eikä poika minua. Tuloksena mustelmainen polvi ja lievästi kärsinyt pyörä. Pari päivää pidin lenkkitaukoa ja keskityin J:n vanhempien vierailuun. Tehtiin anopin kanssa tunnin reissu Viherlandiaan. Niin kauaa en ole viihtynyt siellä edes äidin kanssa! Ja äiti sentään on kovan luokan viherpeukalo. Löytyi sieltä kotiin tuotavaakin, kukonharja ja minisyklaami ikkunalautaa koristamaan. Molemmat ovat vielä hengissä! Ei puhuta siitä, että syklaami nuupahteli eilen aika lailla. Vesielvytys onneks pelasti tilanteen.
Vieraat oli hyvä tekosyy tehdä mutakakkua. Ollaan oltu Tornion-reissun jälkeen karkkilakossa. Ei olla ihan heti toista kertaa! Tulee pirun kalliiks kaikki keksit ja jäätelöt... Ei ole minun juttu tuo totaalikieltäytyminen. Mutakakku ei onneks ollut kiellettyjen listalla, pitäähän tytön suklaansa saada!
Viime sunnuntain kympin innoittamana ajattelin tehdä tänään oikeasti hitaan ja pitkän lenkin. Miehän herään viikonloppuisinkin viimeistään seitsemältä, ehtisin hyvin matkaan ennnen kuumimpia kelejä. No en ehtinyt, nukuin huoletta melkein yhdeksään. Mulle se on PITKÄÄN. Puolenpäivän aikaan ei sitten ollutkaan niin kiva juosta, ihan kuin olis saunassa pomppinut. Vajaan neljäkymmentä minuuttia jaksoin paahteessa hölkötellä, sitten luovutin. Parempi keskittyä penkkiurheiluun loppupäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti