Syksyn kylmyys tuntuu jo hieman siedettävämmältä. Ehkä se on paksumman peiton ansiota, ehkä sen, että J on taas kotona. Ehkä onnistuin kääntämään katseen arjen pieniin huippuhetkiin, pois pimeästä ja kylmästä. Kanelisiin banaanilettuihin vadelmavuoren kera. Pehmeisiin ja lämpimiin villasukkiin. Kyllä se tästä taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti