Saattelin aamulla yhden elämäni kolmesta tärkeästä miehestä bussille. Tai juoksin perässä. Pikkuveljeni kun ei enää ole niin kovin pieni ja on sattumalta omaksunut perheemme nopean kävelytyylin. Onnistunut graduviikko sai arvoisensa viikonlopun, kun vietimme laatuaikaa sisarusten kesken. Ekstrajäsenenä kokoonpanossa seikkaili J.
Ohjelmassa ei ollut mitään erikoista. Kierrettiin kauppoja, syötiin hyvin ja juteltiin. On hauskaa, kun toisen kanssa on niin helppo olla. Ei tarvitse olla mitään muuta kuin on ja silti on hyvä. Voi rauhassa taantua ja kinastella kuin viisivuotiaat tai pohtia elämänsä suuntaa. Kun toisella on samanlainen huumorintaju kuin itellä, saa kerrankin jonkun nauramaan. Parasta! Jännää oli huomata myös se, että vaikka mie yhä edelleen olen se isosisko, niin aina välillä tarjolla on vain pikkusiskon rooli. Kun pikkuveli auttaa ja neuvoo...
J väitti joskus, että meistä näkee, että ollaan sisaruksia. Ollaan kuulemma ihan samanlaisia. No ei olla! Toinen meistä on 110 % aamuvirkku ja toinen vaatii herätyskellon soimisen jälkeen pari tuntia, että pääsee käyntiin. Jep, mie oon se aamuvirkku ja pikkuveli se torkku. Lauantaiaamuna meinasin hermostua, kun pojat veteili sikeitä ja olin itse ollut hereillä jo useamman tunnin. Ehdin lukea monta blogipäivitystä, kattoa yhden jakson Havaiji 5-0:a ja ainakin puolikkaan Serranon perheen, kun en enää muuta keksinyt. Ranska-huivikin (valmistuu lähiaikoina. varmasti...) edistyi monta senttiä. Lopulta oli niin nälkäkin, että jouduin tuhoamaan edellisen illan irtokarkkipussin loput etten ihan nääntyis nälkään. Voi itku.
Jossain vaiheessa unikeotkin piristyivät ja otettiin suunta kohti keskustaa. Piti löytää pikkuveljelle T-paitoja. Ei löytynyt. Ei varmaan, kun on kovin vaativa maku ja treenatut hauikset, joille ei oikein ole tilaa normimitoitetuissa paidoissa. Kannattais ehkä vähän vähentää sitä salilla käyntiä... Loppujen lopuksi mie olin koko kolmikosta ainoa, joka palasi kotiin ostoskassit kainalossa ja lompakko keventyneenä. Ei se mitään, nyt mulla on myös maailman ihanimman väriset tennarit! Joita etsin koko viime syksyn enkä löytänyt. Ja sen takia minun kenkävalikoimasta löytyy nyt punaiset tennarit ja aika lailla tarkalleen samanväriset talvikengät. Ei se kuulemma haittaa. Kun ei ne kumminkaan ole molemmat yhtä aikaa jalassa! Miesten seurassa shoppailu on varsin virkistävää :D
 |
| Kun musta on niin kovin mustaa, niin uusi paita tarvitsi välttämättä kaverikseen väriä pöllöjen muodossa. Pakko :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti