Yleisön pyynnöstä (painostuksesta, terkkuja vaan Ouluun ja etelään), matkakuvat on viimein täällä.
Maanosien välinen vilkas risteysasema elokuisena lauantaiaamuna. No, aina ei kai voi olla niin vilkasta. Lentokentillä on kivaa, mutta hohto himmenee kummasti, kun ensin torkkuu yön bussissa ja edessä on monen tunnin matkustus määränpäähän.
Määränpää. Mustia pilviä, kaatosade ja rakeita, voiko etelän lomalta enää muuta toivoakaan? Onneksi se oli vain ensimmäinen iltapäivä, sai luvan kanssa torkkua hotellihuoneessa. Seuraavana aamuna paistoi taas aurinko.
Majapaikan sijainti oli loistava. Puolessavälissä matkalla joka paikkaan. Eli joka paikkaan piti kävellä eikä mikään ollut sopivasti matkan varrella matkalla jonnekin muualle. Jalkaosasto pysyi salitauosta huolimatta hyvin kunnossa, kun taapersi mäkiä ylös alas.
Dubrovnikin Vanha kaupunki. Muutama tuhat turistia ja kapeat auringon lämmittämät kujat. Ei tullut kylmä. Pääkadun kivet olivat niin sileiksi hioutuneet, että meinasin useampaan otteeseen heittää kuperkeikan ballerinoillani.
Reissun jälkeen kamerasta löytyi parikymmentä kuvaa talojen seinillä ja katujen yllä roikkuvista pyykeistä. Jokin niissä viehättää. Olen kyllä ylen tyytyväinen, että saan kuivata omat pyykkini kuivaushuoneessa eikä niitä tarvitse ripustaa kaiken kansan ihasteltaviksi. Ja jonkun tollon turistin kuvattaviksi...
Kirkasta, kirkasta vettä. Ja pirun suolaista. Ei puhettakaan sileistä, helppokulkuisista hiekkarannoista, vaan kiviä ja kallioita. Helppohan J:n oli hyppiä kiveltä toiselle, meikäläinen taisteli perässä ja yritti venyttää lyhyitä jalkojaan kiveltä toiselle. Eikä minun jalkapohjat ole tottuneet rosoisiin kallioihin, ne tykkää pehmeästä ruohikosta ja sileästä asfaltista. Voitte siis kuvitella, etten ehkä ollut mikään kaunis näky rannoilla liikkuessani. Tai no, oli mulla tosi sievät bikinit ;) Yhdellä uintireissulla päästiin katsomaan vesipallo-ottelua. Kannustushuudot raikuivat kuin Raksilassa ja lämpötila oli huomattavasti jäähallilämpötiloja mukavampi.
Ilta-aurinko Dubrovnikissa. Onhan nuo parvekenäkymät vähän toista kuin kotoinen parkkipaikka, lähikauppa ja vastapäiset kerrostalot... Mutta en valita, varsinkaan kun täällä harvemmin kipittelee tuhatjalkaisia mönkiäisiä peiton alta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti