Tätä on odotettu, vuorossa graduleskeyden loppuhuipennus! J lähti opiskelupaikkakunnalleen tekemään maturiteettia ja jätti minut yksin. Kokonaiseksi kahdeksi yöksi, aika hurjaa :) Ja ihan vain selvyyden vuoksi, yksin olen kyllä saanut olla aivan tarpeeks, kun J on ahertanut gradunsa kimpussa melkein yötä päivää. Siinä ei siis ole mitään jännää. Jännää sen sijaan on, että se gradurutistus loppuu maanantaina. Alle viikon päästä siis. Jei, tervetuloa normaali elämä! Tai normaali ja normaali, kohtahan on minun vuoro jättää J yksin. Neljäksi viikoksi... Mutta siitä lisää sitten, kun sen aika tulee.
Mulla oli hyvä suunnitelmakin näille parille yksinäiselle päivälle. Huomenna vielä omaa gradua ja sitten kaikkea kivaa. Helatorstainahan miekään en voi tehdä gradua, kun kaikilla muillakin on vapaata... Se kiva ois ollut Color Affectionia sohvannurkassa, jääkiekkoa ja vaikka vähän NCISää. Mutta. Lanka, jonka piti olla valkoista, olikin luonnonvalkoista. Ei siinä muuten mitään vikaa, mutta se näyttää kovin kellertävältä. Ei hyvä. Eikä lankakaupassa tietenkään ollut yhtään ainutta kerää valkoista. Tilaukseen meni, ja tulee joskus hamassa tulevaisuudessa. Voihan rähmäkähmä :/ No, jos siitä sais heinäkuuks kirjastohuivin, silloin siellä varmaan onkin tosi kylmä...
Huivin sijaan piti keksiä jotain muuta kivaa. Eihän jääkiekkoa voi katsoa ilman jotain näperrettävää. Ei ainakaan Suomen eilistä peliä... Kaivoin pitkästä aikaa virkkuukoukun esiin. Nuo neliöt on varsinainen projekti, aloitettu aika tarkalleen kaksi vuotta sitten :) Mutta kyllä niistä vielä peitto saadaan. Lupasin jo J:lle peiton kesäksi, saa siinä sitten nautiskella kaikesta tekemättömyydestä. Ai ens kesäks vai, kuului vastaus. Saapa nähdä...
Suunnitelmat meni uusiks myös tämän viikon liikuntojen suhteen. Huomenna on yliopistoliikunnan kevään viimeiset jumpat. Eilen oli tarkoitus mennä combaticiin, tänään olis ollut runfit. Loppukiri siis ennen kesäohjelman (jonka valikoima ei oikein vakuuta) alkua. Mutta tämä nuha, argh! Huomenna on pakko päästä combaticiin. Tänään hengästyminen ei enää tuntunut pahalta, niin kai sitä jo uskaltaa...
Loppukevennys: Oikeilla bodareillahan on salilla mukana pieni vihko, johon ne merkkaa painot ja sarjat ja ties mitä. Minunkin piti hommata sellainen pieni vihko, mutta tuli vähän isompi. Saa bodata ihan tosissaan, että tuon saa täyteen :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti