Hilpeä tunnelma ja huivisuunnitelmia

Kiitos vain, mulle olis kyllä riittänyt vallan hyvin tuo pelkkä kuukausittainen hormonimyrsky. Kenen idea oli lisätä siihen vielä kunnon nuha? Ei ainakaan J:n, se raukka joutuu kärsimään kun mie nukun huonosti jo ties monennetta yötä putkeen ja olen muutenkin harvinaisen ankeaa seuraa... Lisäks sillä painaa gradun deadline päälle ja stressiä pukkaa, joten ei sekään ole kovin hulvatonta seuraa. Voitte kuvitella, kuinka hilpeä tunnelma meillä on... 

Marjasmoothie J:n viskilaseista. Auttaa takuuvarmasti tautiin kuin tautiin :D

Mutta jotain kivaakin sentään, minun kadoksissa ollut neulomisinnostus alkaa palautua. Jee! Alkuvuodesta se vain lopahti yhtäkkiä, ja ehdin jo huolestua. Mutta nou hätä, se on täällä taas :) Ja ettei se vahingossakaan jäis hyödyntämättä, niin ehdin jo lankakauppaankin. Sopivasti alen aikaan... 

Niistä tulee graduhuivi mulle. Ihan sama missä yliopiston rakennuksista yritän graduani vääntää, minua palelee aina. Sinne mennessä ei yleensä vielä, mutta kun vähän aikaa istuu siellä, niin kohta jo hampaat kalisee. Niin minun on siis pakko saada huivi. Mikään muu ei varmasti auta! Ei vaikka J väittää, että kalsarit (tässä tapauksessa kyllä sukkahousut) lämmittäis kummasti. Ehei, nyt on melkein kesä ja mie en käytä kesällä sukkahousuja farkkujen alla, en edes melkein kesällä. Niin, enkä varsinkaan kalsareita. Huivia sen sijaan voi käyttää ihan milloin vain ;) Ja koska minun graduprojekti ei ole läheskään yhtä hyvällä mallilla kuin J:n projekti, tulee huiville olemaan käyttöäkin. Eikä tähän todisteluun ja vakuutteluun mitenkään vaikuta se, että olen himoinnut tuollaista huivia syksystä asti. Aina olen kuitenkin onnistunut vakuuttamaan itselleni, ettei mulla oikeastaan ole käyttöä tuon malliselle huiville. Kunnes vihdoin... Gradu, mikä ihana tekosyy! 

Noista väreistä vielä. Voi olla, ettei niistä saa millään tavalla kaunista ja sopusointuista kokonaisuutta. Silti tuo väriyhdistelmä jostain syystä kiehtoo. Oliskohan joku sisäinen ex-romanisti...