Tiedättekö sen tunteen, kun loma on ihan nurkan takana ja kroppa alkaa jo virittäytyä lomataajuudelle? Kun pitäisi puristaa vielä viimeinen rutistus ja sitten saisi olla vaan? Nyt tuntuu siltä. Tornion-reissusta, kesän ainoasta lomaviikosta, on vajaa kuukausi, jonka olen kuluttanut tiiviisti gradun parissa. Maanantaina tapasin ohjaajani, ja tulostakin on tullut. Ei kuulemma tarvitse stressata, saan kirjoitella rennosti ja gradu valmistuu jouluun mennessä. Äiti jätti keväällä valmistujaisensa juhlimatta, meillä on sitten tuplajuhlat. Tuplasti kakkua...
Mutta siitä gradusta, ja lomasta. Tässä vaiheessa vuotta todellisuus iskee päälle. Tarttis pitää kunnon tauko, jonka aikana sais ajatukset oikeasti pois gradun parista. Vieläpä sellainen tauko, joka ei olis ihan täyteen ohjelmoitu. Tornio-lomilla kun usein käy niin. Reissun jälkeen melkein tarvitsisi muutaman päivän lomasta toipumiseen... Mutta huomisaamuna lähetän graduohjaajalleni parikymmentä sivua valmista tekstiä (huonoa ruotsia, mutta tämä onkin suomenkielinen ohjaajani :D ) ja sitten unohdan viikoksi koko tekeleen olemassaolon. Vähän kyllä pelottaa, ehkä olis sittenkin kannattanut pitää parin päivän lomaan valmistautumisloma. Nyt meinaan väsyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti